Santun ja Helin Labbikset
Ristus on ollut nyt levossa pari viikkoa, eli on tehty vain temppuja, jotka rasittavat mieltä, mutteivat kroppaa. Kyllä on ollut surkeaa koiraa, kun arkitottelevaisuuskurssi alkoi ja nämä jäi kotiin!
Heitettiin talviturkki pois, uitimme joella pikkupätkät tällä viikolla kaksi kertaa. Vielä ei viitsinyt antaa sen uida liian kauan, meilläpäin vesi on tosi kylmää vielä.
Torstaina 10.5 olin myös kouluttamassa ja otin koirat mukaan. Ristus sai istua ohituksia harjoittelevien koirien keskellä ja se sai paljon faneja ollessaan niin innokas ja ihana. Hyvin se minnuu tuijotteli. Samoin se pääsi katselemaan hieman myöhemmin, kun pari muuta tokokoiraa (kultainennoutaja viivi ja tervu - Ronja) suorittivat noutoa. Ilman hihnaa ja hihnan kanssa katseltiin muutamat noudot ja tuo rakas keltainen ääliö vain katseli korvat hörössä - hiljaa! muiden juttuja. Sitten se kahtoi minua välillä, että tehtäskö jotain tai jos vaikka miekin saisin? Se sai noutaa myöhemmin metrin päästä paria damia, kun harjoiteltiin damin luovuttamista tuomarille ilman, että koira yrittää tavoitella dameja.
Eilen kävin tekemässä yhdeksältä illalla verijäljet sateessa ja Ristuksen jälkeä tehdessä edestäni lähti lentoon 10 metrin päästä akkamehto - tottakai näi käy nyt, mutta ei sitten syssyllä ;) Eli ohjeiden mukaan riistarikasta maastoa - tehty. Tein makaukset huolella ja kaksi kulmaa 90 astetta, välimatkat n. 150 metriä.
Yön se sitten sai verettyä rauhassa. Itse yötyöläisenä kahtelin kolmen aikaan, että vettä tulee aika rankasti... No sitä tuli aamullakin rankasti, jolloin jäljelle mentiin. Ristus valjaisiin ja se oli into piukeena, mutta malttoi seurata remmi löyhällä. Päästin sen tieltä hissukseen etsimään alkumakausta ja se löysi sen tosi nopeasti ollen erittäin kiinnostunut siitä. Se kuopsutti ja nuuski ja nuoli sitä. Pian se yritti ampaista eteenpäin ja hissukseen edettiin. Eka suora meni poukkoillessa ja palautellessa koiraa jäljelle. Makaus innosti koiraa tarkkaavaiseen ja perusteelliseen tutkimiseen taas ja uudella innolla eteenpäin. Tämä suora meni jo paremmin!
Uusi makaus löytyi ja sitä ruopsuteltiin jo kovalla innolla. Tai no, ensireaktio oli se, että se pyörähti, hyppi siinä neljällä tassulla ja kahto minua. Sitten jatkettiin käännöksen mukaisesti jäljellä. Nyt se veti hyvin ja meni nenä maassa, eli jäljesti oikein. Ja koko loppumatka meni tosi sujuvasti. "Kaato" eli vasan jalka nousi heti ja sitä ylpiänä miulle esiteltiin. Antoi se heti sen minulle ja annoin takaisin, että se saa kantaa sen autolle. Nappasin krepin (merkkinauha) mukaan ja talsimme autolle. Koiralla jäi vielä paukkuja ja treeni onnistui mielestäni hyvin - lisää pitää treenata ennen kisaamista.
Huomenna olis taipparit Vimpelissä ja sunnuntaina äitienpäivänä (notta onneks olkoon vaan kanssasisaret) olis tokokoe Kokkolassa.
Ylpiä koira saaliin kera.
Maanantai 30.04.2012
Eurajoen WT:n jälkeen iski vesihäntä, jota sairastettiin hyvin lievästi kaksi päivää. Häntäänsä tuo roikotteli, mutta ei se valtavan kipeä ollut - varsinkaan, kun kyseessä on kovin kovin herkkis koira. Lämmöllä ja levolla meni ohi ja koiruus kantelee jo häntäänsä tosi hyvin.
Loppuviikosta sitten onnuttiin. Tiistai-iltana huomasin todella mitätöntä arkomista ja lievää könkkäilyä oli loppuviikko. Perjantaiksi saatiin erinäisten puhelujen jälkeen hieronta koiralle ja sieltä löytyi semmoista, että oikean etujalan hauis oli jumissa.
Lepoa kovasti siis on ollut meillä tässä! Päätä on käytetty, eli opeteltu temppuja. Nyt ristimme makuulla ollessa etujalkoja, oikean vieminen vasemman tassun yli sujuu jo varsin mallikkasti, mutta vasen on ollut hankalampi. Tänään sekin sujui hyvin! Olemme jatkaneet oikean takajalan nostoharjoituksia ja se jaksaa jo malttaa pitää jalkaa pidempään ilmassa. Myös aloitimme nouda olut-ketjun, jossa koiruus avaa jääkaapin (sujuu liinan avustuksella) ja ottaa sieltä tölkin ja tuo minulle. Tässä pidennetään vain matkaa ja käskyyn reagoimista, nyt autetaan vielä aika paljon.
Kaustisen näyttelyssä pyörähdettiin, eikä kerralla oltu tarpeeksi komeita, eli Tyydyttävä-tulos napsahti. Vähän se pisti harmittamaan, mutta makuasioitahan nuo on... Ristus esiintyi tosi hyvin, vain pari laukkahyppyä juostessa ja seisoi aivan sairaan hienosti! TUomarin tutkiessa vilkaisi kerran ja jatkoi miun tuijottamista.
Maanantaina stressikäyrä saatiin laskuun, kun kävin Seinäjoen eläinklinikalla tutkituttamassa Ristuksen. Kuvattiin olka-, kyynär- ja rannenivelet sekä varpaat. Oikeasta jalasta otettiin myös kuvia vähän joka suunnasta. Luusto oli siistiä, eikä mitään muutoksia näkynyt missään. Bicep-jänne tutkittiin pinnallisesti (taivutukset), eikä se siihen reagoinut. Ranteesta saatiin taivutuksessa reaktio.
Ontumat siis johtuvat ainakin nyt ranteen venähdyksestä ja levolla menee ohi. Kipulääkettäkään koira ei tarvi, koska lääkäriin kävellessä liike oli puhdasta, eikä se muuten ole kipeä nyt. Lepäillään vuan pari viikkoa ennen taippareita.
Kaustisen näyttelyn ravia.
Maanantai 16.04.2012
Hohhoijaa, on rankat viikot takana ja tahti kiihtyy vaan. ONNEKSI nyt on nuo pitkänmatkan kisat takana.
Nyt ei tokopuolella ole mennyt niin vahvasti, kuin koiruus on antanut olettaa - onneksi siitä tulee nyt taukoa hetkeksi kisojen osalta. Kannuksessa Ristus sai ALO2, 149 pist. Ainut liike nollille oli paikallamakaaminen, se nousi 15 sekunttia ennen, kuin aika olisi päättynyt. Se innostui kovasti, kun kehän portin luona joku leikki vetämisleikkiä koiransa kanssa ja koira murisi leikin yhteydessä kovin. Ristus malttoi ensin 20 sekunttia katsella sitä, mutta sitten kiinnostus vei voiton. Puolimatkassa se muisti minut ja tuli kuhtumatta luokse ;)
Kokkolan tokokokeessa tuli sitten pohjanoteeraus, koiralla oli sairas määrä pöllöilyenergiaa ja se käytti sen kaiken kehässä. Paikallaan ei malttanut maata, vaan nousi, meni uudesta käskystä maate ja se oli sitten nollat siinä. Sain sen kumminkin makaamaan takaisin. Seisominen meni nollille, kun se seurasi perään 11 askelta. Vaan kisoissa sattuu kaikenlaista. Törmäsihän se minut melkein nurin luoksetulossa... Estehyppyä ennen ajattelin, että eihän tää nyt voi mennä unissaankaan enää, kun koira on tollainen törppö ! Vaan mitä vielä, sen se suoritti sitten tosi kivasti ;) Parempi tämmöinen enrginen koiruus on, kuin laama joka ei tahdo tehdä mitään.
Kuntoa kohoteltu (kumpikin) ja pyritty kävelemään jokatoinenpäivä 7 km. Omistaja kävelee sen ja koira varmaan tuplat/triplat, kun se juoksee vapaana. Samalla tulee luoksetulopillitystä ja istumispillitystä harjoiteltua.
Ainiin ja kävihän meillä kamala onnettomuus, jolloin omistaja meinasi saada sydänkohtauksen. Sain survottua peugeotin takatilaan potkukelkan (juu, meillä oli lunta lenkkireitillämme sen verran) ja ajattelin ottaa koiruuden etupenkille, ettei se telo itseään kelkan ruuveihin tms. Käänsin auton ja valutin autoa puoli atuonmatkaa kävelyvauhdissa ja tutkin kylätietä, meneekö autoja. Vasemmalta tulikin auto yli kahdeksaakymppiä ja polkaisin jarrun pohjaan. Auto ohitti keulamme 5 cm päästä ja Ristus löi päänsä auton lasiin. Onneksi se oli nuuskimassa etupaneelia, joten matka ei ollut pitkä. Lasiin tuli isot säröt ja koiruus onneksi selvisi vammoitta.
Lauantaina esiinnyimme myös 4H-taphtumassa Kaustisella ja esittelimme (ei niin toimivia) Noutajia ja noutajalajeja. Ristuksella ei ollut korvia, ei korvia... Vaan saimme kumminkin aika asiallisesti senkin hoidettua pois päiväjärjestyksestä!
Odotettu Eurajoen WT olikin sitten tapahtumarikas. Lauantaina menimme Vimpeliin, jonne tyttäreni jäi äitini luokse hoitoon. Nukuimme yön siellä ja heräsimme kahdelta yöllä, kolmelta ajamaan. Matka sujui lumi-, räntä- ja vesisateessa. Ajoimme myös yhden linnun yli ja pamaus tappoi sen onneksi heti, ettei tarvinnut jäädä ihmettelemään.
Saavuimme paikalle meren rannalle hyvissä ajoin, järjestäjät laittoivat kylttejä paikalleen. Löysimme eräiden harhailujen jälkeen "Pääkallopaikan" ja ilmottauduimme saaden numeron 1, koska olimme ainoa nuorten luokan koirakko. Syötiin evästä ja kävin vähän ottamassa eteenmenoja ja markkeja Ristukselle, että saisin pahinta pöllöenergiaa pois.
Koe alkoi tuomarin ja järjestäjän puhuttelulla ja siirryimme kokeen odotuspaikalle metsään. Ensimmäisenä koirakkona meidät kutsuttiin parin laukauksen jälkeen paikalle ja tuomari selitti tehtävän; Seuruutus ilman hihnaa ja paikalleen, jolloin laukaus ja markkeeraus korkeaan kortteeseen aukean jälkeen. Seuruutus olisi voinut olla lievästi parempaa, Ristus meinasi ponnahdella sivulla. Istui maltillisesti laukauksen ja haki hyvin damin. Olisi saanut olla hieman suorempi palautus. Onneksi se teki vain yhden pienen kaarteen. Luovutus oli kaunis ja koira sairaan nopea. 17 pistettä.
Odoteltiin metsässä, kun muut 19 koirakkoa suorittivat hommat vuorollaan. Metsässä Ristus käyttäytyi hyvin pääosin, mutta saattoi yllättäen pöhähdellä ohittaville. Tästä kielsin tomerasti ja aina se asettui sitten ja unohti tapahtuneen. Tätä ilmeni vain yllättävissä tilanteissa. Vähän on mörköikää.
Siirryimme kakkostehtävän odotuspaikkaan taas metsään ja saimme pian kutsun tulla suoritukseen. Tuomari selitti taas tosi tarkasti, mitä tehdään. Aukealla oli kivi, johon piti koira ohjata, sen takana on dami. Ei muutakuin koira lähetykseen ja se ajautui oikealle metsänraunaan. Sain sen aika vaivalloisesti ohjattua kivelle, josta se käytännössä vapaalla haulla sai damin talteen. Tästä 6 pistettä. Vauhdikas palautus. Vähän pohjanmaalaista hävettää, kun ei ole pellolla niin paljoa reenannu!
Palasimme pääkallopaikalle, jonne sitten alkoi tulla muitakin, paisteltiin makkaraa ja lepäiltiin. Ristus sai juoda tässä välissä ja kova jano sillä olikin. Kävimme autolla käyttämässä Jakeakin lenkillä. Pappa oli aika kuumana, kun oli kuullut laukauksia.
Koetta jatkettiin pienen tuomarin ja koehenkilöiden tauon jälkeen. Pisteet julkaistiin myös tauolla. Siirryimme kolmosrastin odotuspaikalle, siellä ammuttiin taas. Tulimme suoritusvuoroon ja Harri Sivén kertoi, että ensin on markkeeraus metsään laukauksen jälkeen, hän antaa luvan lähettää koira, jonka jälkeen ohjaus pellolle 10 metriä metsän kulmasta aukealle, jossa kahdessa metrisessä pajussa oli krepit. Siinä on dami. Tähänkin hän antaa luvan suorittaa. Ristus meni ensin maahan, sitten istumaan ja sanoin olevani valmis. Laukaus kajahti ja dami lensi ison risukasan taakse. Sian luvan lähettää ja koira ampaisi matkaan rapa roiskuen. Sinne se mäjähti risukasaan, kaarteli hetken ja tuli risukasan yli dami suussa. Luovutus kaunis. Pienesti pyörähti miun ympäri ja sain sen sivulleni, mutta annoin sen seistä. Sain luvan jatkaa ja lähetys onnistui ja koira reagoi pilliin kivasti ja dami löytyi nopeasti, palautui vauhdikkaasti ja luovutettiin nätisti. Tästä 17 pist.
Nelosrasti oli aukealla pellolla, jossa oli n. 20 metriä leveä saareke, jossa oli isoja kiviä ja puita. Siellä oli kaksi damia, jotka lähihaulla piti saada ylös. Eka lähetys ja koira meinasi mennä huti oikealta. Matkalla oli pieni oja, johon Ristus kompastui, mutta sillai onnellisesti, että matka jatkui vauhtia muuttamatta. Sain sen pysähtymään ja menemään saarekkeeseen. Sieltä se etsi koko saarekkeen matkan ja löysi kiven takaa damin, joka palautui kauhian kovaa. Uusi lähetys, joka vietti taas oikealle, sain koiran pysähtymään, mutta VAS-käskystä se meni oikealle. Sain sen palaamaan saarekkeelle kolmella huudahduksella ja dami löytyikin sitten tosi nopeasti. Tuomarin mielestä koira teki tosi hyvää työtä ja ohjaaja olisi saanut olla tiukempi tuossa harhailun lopettamisessa. 18 pist.
Kovin kivasti siis meni tehtävät ja sitten koko kööri palasi pääkallopaikalle, jossa pienen tauon jälkeen kutsuttiin finaaliin neljä koiraa, alo, 2 avo ja 1 voi-koira. Finaalissa oli ykkösrastin tehtävää muistuttava markkeeraus alossa, avoimessa molemmat koirat paikalla ja kakkosmarkkeerauksella. Oieka koira nouti vasemman damin ja vasen koira oikean toisen koiran jälkeen.
Neljä koirakkoa palkittiin kunniakirjalla ja me kuuluimme tähän sakkiin! Saimme palkinnoksi ohuen koirapedin ja tuomari kehui koiraa nuoreksi ja lupaavaksi, erittäin työintoiseksi ja hyvällä tavalla työskentelväksi koiraksi. Koirakko oli myös hänen mielestään hyvin yhteensulautunut ja kiva pari!
Maisemat olivat mahtavia, maasto tosi kiva ja kelikin suosi. Koe oli mielestäni erinomaisesti järjestetty.
Lauantai 31.03.2012
Oijoi, kyllä vaatii veronsa koko sakilta nämä kisareissut. Äitini suostui vahtimaan Tuija-tytärtäni. Aamulla herättiin viideltä ja syötiin pikasesti, Toni käytti koirat lenkillä ja mie pakkasin autoa. Koirat vielä kyytille ja menoksi, Vimpelin kohdalla Tuija mummilaan ja sitten kokka kohti Pirkan Dameja.
Toni oli kärsimätön parissakin risteyksessä Tamperetta lähestyttäessä, mutta pidin pääni ja pääsimme perille varsin mukavasti. Paluumatkallahan Toni ajoi valiten reitin ja ajelimme orivedelle kuudenkympin aluetta ;) Ollaan jo aikaisemmin mietitty, että ei voitas perustaa ravintolaa, kun keittiössä ei olla ikään samaa mieltä mistään ja sama homma autoillessa ;) Ei tulis rallikuskeja meistä ei.
Odotteluksihan se meni, mutta molemmat oltiin onnellisia, kun ehdittiin, kuin ehdittiinkin ajoissa. Tein odotellessa muutamia linjoja Ristukselle saadakseni siltä pahimpia höyryjä pihalle. Käytiin myös syömässä taukopaikalla ja ruoka oli tosi hyvää!
Jakekin oli mukana ja pojat oli tosi kiltisti ja hiljaa autossa. Ei tosiaan saatu hoitajaa Jakelle, joten mukaanhan se piti ottaa.
Auttamatta meidänkin vuoromme lähestyi ja kokoonnuimme odottelemaan joukkueen kanssa tiepätkälle ennen koealuetta. Kaikki olivat järjestään sanoneet, kuinka oli vaikeita tehtäviä, itse murehdin vain lyhyttä ohjausta. Mutta hauskaahan tänne tultiin pitämään ja parhaansa tekemään.
Ensin menimme hakuun ja tällä kertaa Ristuksella toimi nenä! Käskyn saadessaan se ampaisi ruutuun, toikkoili ojan yli ja löysi nopeasti ekan damin. Sitten se jo kärkkyi ja annoin luvan palata, nyt se löysi damin korkeasta puskasta mättään päältä tosi kaukaa. Palautukset oli tosi hyviä. Pian Ristus kiinnostui vasemmasta reunasta (yllättäen, se on ollut viime aikoina ruudussa oikeapainotteinen) ja ampaisi ulos alueelta. Sain sen palaamaan näkökenttäänkin, mutta hitaasti - eihän vika ole ohjaajassa, joka karjaisi kerran vahvasti vasen oikean sijaan ?! :D Mitäs Maija päästi blondeja mettään.
Tuomari tykkäsi koiran vauhdikkuudesta ja nenänkäytöstä.
Marssittiin tien yli markkeerauksiin ja ohjaukseen, tuomarit pyysivät taukoa (Ekaa tälle päivää, olihan kello jo reilusti yli puolenpäivän) ja toppuuttelin vain, että pakkohan tuomaritkin on hengissä pitää ;) Rennosti käytiin keskustelua ja tosi ripeästi jatkettiin. Tosi tarkkaan tuomari antoi ohjeita ja markit heitettiin metelöinnin kera (Oli tosi hyvät krääkkymiset!), Ristus nouti molemmat nopeasti tuulen alapuolelta ja toi hienosti käteen. Sitten se sekosi, eikä tullut vierelle vaan rupesi vähän kärkkymään, kuten ruudussa. Toista damia se ei heti saanut hyvin suuhun, koska vauhtia oli liikaa, joten se asetteli sitä pers pystyssä siellä uudestaan.
Ohjaus tuli toiselle polulle, Ristus lähti oikein, sain sen pysähtymään ja sitten se ampaisi lähihakupillityksestä oikealle metsään. Sain sen palaamaan polulle, mutta kutsuin takaisin, kun se meni ihan lekkeriksi sitten. Uusi lähetys ja sitten meni jo paremmin ja eka dami saatiin talteen. Jälkimmäisen damin kohdalla jännättiin kovasti, huomaako kurkata puun taakse. Sinnehän se nenä pitkällä meni ja dami tuli. Tuomari tykkäsi vauhdikkaasta koirasta ja hyvä pari oltiin!
Marilla ja Sarallakin meni tosi hyvin, heille 52 pistettä. Liisa ja Oiva saivat 55 pist. Meidän pisteet oli yllättäen 64, eli yhteispisteiksi 171 pistettä ja sijoitus näinollen 5/17 joukkuekisassa! VAU! Oltiin palkintojenjaossa niin häkeltyneitä, että koeselostaja jo kysyi, että onko joukkueen jäseniä yhtään paikalla ja Maija karjas sitten, että on on jolloin tajuttiin lähteä kättelemään tuomarit :D
Aina nuo on niin mukavia tapahtumia. Koiralla oli kivaa, omistajalla oli kivaa ja kaikkea.
Tosiaan, kommelluksia riitti tulo- ja paluumatkalle. Tulomatkalla käsijarru hirtti kiinni pyörään ja jarrulevy aamupimeässä hehkui punaisena. Saatiin se irti ja hajotettua käsijarru lopullisesti... Hmmm... No paluumatkalla Peura toikkoili keskellä tietä ja jouduimme melkein pysähtymään sen kohdalle!
Jummi-Jammin joukkue 5/17!
Sunnuntai 25.03.2012
Huh hu. 15 tunnin reissu tuli tehtyä ja aika finaalissa ollaan. Kotisivurintamalla on ollut myös hiljaista, koska kuvankäsittelyohjelmani sanoi sopimuksensa irti ja sitä korjailtiin sitten pari viikkoa. Jalkaan koskee vieläkin, mutta kestää aikansa, ennenkuin sisäiset vauriot korjaantuvat.
Tosiaan. Mäntän talvinome oli tänään ja hyviä pisteitä saimme ja moni muu! Tosi hienoja suorituksia ja tyytyväisiä omistajia koirineen pyöriskeli ympärillä. Tosi hieno homma ja rutosti onnea kaikille! Meillä taas onnistui se, minkä epäilin epäonnistuvan - joten tuo 10 pisteen ohjaus tuntuu varsin mukavalta. Myös oman ohjaamiseni kehuminen lämmitti mieltä, ilmeisesti ollaan oikealla tiellä ;) Kuumuihan tuo kakara aika pahasti ja siitä pieni omimishalu riistoilla ilmeni. Kamalan nuori ja innokas koira se on silti kaikinpuolin.
Tuomari tykkäsi hakuruudun toiminnasta myös ja sieltä tuli 4 vaakkua varsin ripeällä toiminnalla. Viides olisi varmaan ollut vasemmassa reunassa.
Yksi tokokoe ollaan käyty ja sieltä kakkostulos, johtuen erittäin levottomasta paikallaanolosta näin yleisesti ja meidät passitettiin ulos kehästä, kun Ristus nousi. Semmosia nuo alokaskokeet vähän on, aina voi sattua kaikenlaista. Sain koottua itseni ja vedimme sitten Ristuspojjan kanssa tosi hyvät pisteet muista osioista!
Laittelen parin päivän sisällä ensimmäisen gallerian tulemaan ja päivitän tuon rakennekuvan etusivulle.
Oli ihana tavata hienoja noutajaihmisiä Mäntässä ja Doris-sisko omistajineen sekä Riesa-mamma!
Vaakkua tuomassa kotitreenin yhteydessä.
Maanantai 19.03.2012
Keskiviikko 29.02.2012
Meillä onnutaan TAAS. Vaan tällä kertaa ontuvainen on ohjaaja, joka hienosti tiistaina teloi vasemman koipensa. Olin koirien kanssa kelkkailemassa ja vaikka toisin luulisi, koirat eivät perseilleet, eikä mitään outoa tapahtunut. Kuin salama kirkkaalta taivaalta karma päätti, että nyt on nainen ollut liian kauan terve ja jotain täytyy kehitellä. Olin koirien kanssa vaihtamassa tien toiselle puolelle, pojat eteni hölkkäravia. Päästiin reunaan, eikä mitään vääntöjä jalkoihin kohdistunut, mutta niin vain polvi muljahti pois paikoiltaan. Pyörähdin ilmassa päästäen irti kelkasta ja pojat jatko kaks metriä, ennenkuin tulivat kahtomaan Ristus etunenässä kui kävi. Huusin suoraa huutoa arviolta minuutin ja tunsin, kun polvi muljahti takaisin paikoilleen. Minun kipukynnyksellä tuo sattui aika pirusti, vaikka yleensä kipua siedänkin hyvin. Komensin koirat istumaan ja hetken vedin henkeä. Kampesin itseni kelkkaan ja pojat veti mut kotio.
Illalla hoidettiin kylmägeelillä ja kipulääkkeellä + tukisiteellä. Seuraava aamuna terveyskeskukseen ja siellä arvioitiin tilanne. Olihan se vähän kerännyt nestettä, mutta ei imemisen arvoisen verran. Katsellaan viikko, samanverran saikkua (jee, ei mulla loma ois muutenkaan ollu) ja kepit tarpeen mukaan. Mulla on ennenkin kierähtänyt tuo vasen polvi, vuosia sitten lumilautaillessa, joten ei tämä ihan uusi juttu ole. Nyt tuntuu paljon paremmalta, kuin silloin aikaisemmin. Eiköhän tää tästä taas.
Suuret suunnitelmat muuttuivat pikkutreeneiksi kotipihassa, treenasin eteenlähetystä, pari oikeaa ja vasenta + pysäytyksiä. Könkkäsin vielä takapihan polulle treenaamaan eteenmenoja, luoksetulopillitystä sekä pysäytysvihellystä. Aikaisempi treeni teki nimittäin selväksi, että koira selkeästi jättää pillin kuuntelematta. Teki se juu, mutta kamalan hitaasti ja välillä ei ollenkaan. Lisää treeniä vain, niin kyllä se siitä. Tuo palloheitin on oikeasti mahtava värkki, kun treenaa pillistä pysähtymistä. Ristus seuraa valtavan hienosti, vaikka mie kepillä könkkäänkin omaan tahtiini ;)
Sihdataan oikeaa eteenlähetyskulmaa.
Sunnuntai 26.02.2012
Ostin Ristukselle uudet Gappay:n valjaat, narttumallia. Siihen pitää teettää vielä ns. uroskahva nahkasepällä Kokkolassa ja sitten ne on hyvät. Urosvaljaisiin ei tuo koiruus mahtunut, mutta narttuvaljaissa on kyllä säätövaraa yllin kyllin. On omasta mielestäni niin laadukkaat valjaat ja istuvat koirille tosi hyvin, niin kyllä sitä vähän rahaakin pistää palamaan mieluummin edellämainituista syistä.
Käytiin myös silmätarkistuksessa perjantaina ja kaikki oli erinomaisesti kunnossa sillä saralla.
Kannuksen hallissa treenit, kerettiin tokoilla tunti ja sen jälkeen noin vartin hioin keppejä vähän eri kulmista ja pistin Ristus-reppanan ajattelemaan oikein toden teolla. Siitähän se väsyi, ei tokotreeneistä niin kamalasti, vaikka niissäkin vaadin siltä parempaa keskittymistä ja asioiden hokaamista. Esimerkiksi hypyssä palkkasin jo sen hypättyä (Koira esteen päällä ja palkka lentää), sitten seisomisesta ja sitten siitä, että marssin sen viereen.
Toni reenaili Jaken kanssa. Jake oli taas Jaketuulella ja suoritti 70% teholla. Oli vinossa, vähän hidas tai ei muka kuullut käskyä. Mutta oli se luoksetulossa pysähtynyt hyvin ja hyppy meni tosi upeasti.
Mikä koiran kanssa treenaamisessa on parasta? Ehdottomasti se ilme, kun treenin jälkeen se on vähän väsynyt, onnellinen virne naamalla lähes korviin asti. Tästä olotilasta sain kuvan ennen keppien harjoittelua. Ja on tuo pikkukakara aika komeaksi kasvanutkin(!).
Tämä on parasta: Koiran hymy reenin jälkeen.
Keskiviikko 22.02.2012
Allekirjoittanut täyttää yhden vuoden lisää, eli vanhenee taas kerran.
Ristus oli aika poikki maanantaina. Sunnuntaina suunnattiin siis Jyväskylään kaameassa myrskyssä ja otettiin osaa Pirkan damien joukkuekarsintaan. Ristus ei pelannut haussa, mutta ketäpä muutakaan on syyttämienn, kuin itseään, kun ei ole hakua pahemmin reenannut. Ohjaus ja markkeeraukset sitten menikin tosi hyvin. Pärjäsimme sen verran hyvin, että joukkueessa lähdetään kohti Pirkan Dameja.
Ristuksen kohdalla temppujen opettaminen on ollut tosi hauskaa. Se on oppinut oppimaan ja nyt ollaan pisteessä, että se oppii itsekkin ja palkkautuu minun hymystäni/taputuksesta ja muusta onnistumisen tunteestakin. Pyykkikonetta on alettu täyttää, kerätään lapsen leluja ja venytellään yhdessä samalla lailla. Ruokakupin nostamisesta se kyllä haluaa ihan ruokapalkkaa ja se sille suodaan, kun käsi kerran jo ruokavarastoissa käväisee.
Hiihtolomakin lähestyy ja silloin aion treenata kovasti, kun pääsee päivännäöllä treenaamaan. Jokatoinen päivä ajattelin tehdä hakua ja toinen päivä ohjausta. Tokotreeniäkin pitää tehdä ja onneksi paikkamakuuta pääsee treenaamaan Kannuksen Dogness-halliin sunnuntaisin, kun KaKo:lla on siellä treenivuoro.
Kuva: Lappalainen Maija. Ristuksen tunnistaa hännästä... Pituutta kilometri?
Perjantai 17.02.2012
Ahhoi, eipä ole tullut raapusteltua pitkään aikaan. Kaaheat pakkaset oli ja meni - se aika selvitttiin yllättävän hyvin temppuja tehden sisällä. Silloin Ristuksen tassut kuivuivat vähän, mutta pikkusen helosaania ja sukat parina iltana hoitivat homman.
Lauhempaa jaksoa sitten tulikin ja olen nyt päässyt koirien kanssa kelkkailemaan parivaljakkona. Ristus tykkää ja vanha paapakin (Jake) innostuu välillä kisailemaan ;) Lauhemmassa jaksossa on myös kivaa se, että on päässyt noutajajuttujakin treenaamaan. Ristukselle ainakaan näin pitkä tauko ei tehnyt hyvää ja se olikin unohtanut melekeen kaiken - onneksi ei ihan. Eteenlähetykset paranee päivä päivältä.
Tokokisoissa piipahdimme ja empä ole vähään aikaan jännännyt paikallamakuuta noin kovasti. Kyllä Ristus minut piti varpaillaan loppuun asti ja ekaa kertaa tuntui, että pyörryn. No, pysyi se, vaikka vähän levottomuutta oli ilmassa. Ristuksen mielestä paikalla makaaminen on niin kamalan T-Y-L-S-Ä-Ä. Sama näkyi seuraamisessa, kyllähän se seuraa - ns. noutajaseuraa, mutta juoksussa sitten kontakti kytkeytyy päälle! :D No onneksi ei ollut turha reissu ja Ristus korkkasi ekan ALO1-tuloksensa.
Meillä meinaa pikkukoiruus ilmoittaa haukulla ihmisten paikallaolon. Samalla se purkaa sitä, että haluaisi mennä niiden luo. Näistä olen aina keskeyttänyt kaiken toiminnan ja vienyt koiran sisälle/autoon/kuljetushäkkiin. Toiminta lakkaa hetkeksi. Tavallisilla remmilenkeillä se ei enää hauku ihmisiä, mutta kyllä tämän kanssa täytyy olla varuillaan kumminkin.
Agiliitoa harrastettiin sen verran, että keppejä opeteltiin. Nyt menee jo yksi kierto käskystä. Sovelsin vähän tätä tekniikkaa. Vielä painostuksen alla katsottiin vähän hyppytekniikkaa ja hyvinhän tuo hyppää. Ojentaa etujalkoja eteen ja takajalkoja taakse. Hauska myös, että se laitaa etujalat aivan pään vierelle, poskiin kiinni.
Uskomaton into ja jaksaminen tällä koiralla, täytyy kyllä myöntää. Yhtenä päivänä mentiin aamulla kelkkalenkki + tarvelenkki (pissa/kakkalenkki), päivällä treenasin noutoja ja illalla tokoa. Ja vielä jaksaa, jaksaa, jaksaa... Joten otettiin tempputreenit vielä illalle.
Kisoista ei ole kuvia, joten tässä mallikuva seuraamisesta keittiössä.
Lauantai 28.01.2012
Suomiolut-pentue täytti vuoden keskiviikkona! ONNEA ONNEA!
Tokopuolella startti takana ja tuloksena ALO2 paikkamakuun mentyä plörinäksi. Ihan työtapaturma oli, kun ne muruset siinä vei Ristusreppanan ihan muille teille... Noh, ei huono alku kumminkaan ;) Olen erityisen tyytyväinen muuhun koesuorittamiseen, se seurasi aika jees kokonaisuudessaan ja treenimäärään nähden. Luoksetulo 10, vau! Liikkeestä maahanmeno ja seisominen 9 1/2 - joka lupaa kyllä hyvää. Hypyn treenaus on jäänyt koiran ontuman vuoksi täysin (kaks päivää ennen koetta tein hypyn kahdesti) ja sekin sujui aika jees. Vähän käänsi etupäätä mua kohti, kun tulin vierelle.
Kotona reenataan temppuja. Mulle henkilökohtaisesti tammikuu ja helmikuu on sellaisia lepokuukausia koirahommista. Teen mitä kerkiää ja jaksaa, pimeääkin on pääasiassa koko ajan ja yötyöläisenä olo vähän rajoittaa. Temppujen osalta tästä lähin kaikkien uusien temppujen käskyt tulevat olemaan englanninkielisiä sekaannuksien vättämiseksi.
Ainahan sitä pohtii kaikenlaista... Nyt mielessä on VEPE-reenaus ainakin leikkimielellä! Vepe on sinällään hirmu kiinnostava laji ja mikäpä se noutajalle parempaa oliskaan ku läträtä vedes... ;)
Allapa harjoitus, jonka aion tässä hieman myöhemmin tehdä Ristukselle (=Varmaan videota tulossa). Tässä yhdistyy eteenmeno, pysäytys ja lähihaku. Mitä olen huomannut, niin Ristuksella lähtee niinsanotusti mopo käsistä lähihaussa, eli se laajentaa sitä liian nopeasti. Pähkin tätä treeniä itse aikamoisen kauan.
Eli: Vaihe 1: Valmistellaan alue koiran näkemättä. Kaikki ns, lähihakualueet ovat vain 2-3 metriä kanttiinsa.
Vaihe 2: Haetaan koira ja eteenlähetetään se kohti namipaikkaa ja pysäytetään. Onnistuneesta suorituksesta lähihakupillitystä, epäonnistumisesta "Ei" joka meillä lopettaa kaiken toiminnan. Koira pois ja uudestaan.
Vaihe 3: Lähetetään eteen näkyville dameille (matala ruoho/lumi) mielellään ei näkyisi lähetyspaikkaan koiran vinkkelistä. Siellä taas pysäytys ja lähihaku. Haluan pysäyttää koiran ehdottomasti, koska Ristus on niin vauhdikas, että pieni hengähdystauko tekee hyvää.
Vaihe 4: Lähetetään dameille, jotka ovat piilossa. Pysäytys ja lähihakupillitys.
Innolla odotan tätä treeniä. Ristushan osaa osa-alueet, mutta tuossa lähihakupillityksessä tosiaan on "Sokat pois". Juu nenä käy, mutta jalat vie niin kovaa, ettei tee kunnolla lähihakua.
Keskiviikko 04.01.2012
Kaikenlaasta. Uusi vuosi ja uudet kujeet. Pikkuhiljaa olen kasaillut kisakalenteria tuolle pikkukoiruudelle ja treenataan aina, kun voidaan. Kelit on olleet järkyttäviä ja liukkauden seurauksena Ristuksella on nytkähtänyt jotain vasemman etujalan varpaissa. Tarvitaan toinenkin niksautustuokio sen saamiseksi kuntoon ja omistaja panikoi tulevia tokokokeita! Mikäs ihme tuo on, että keltaanen pikkukakara tuon koipesa saa jumiin, kun astuu 50 askelta siinä ajassa, kun Jake etenee yhden askeleen...
Tonin siskokset pyysivät käyttämään koiriaan lenkillä ja päädyin sitten kuvanmukaiseen yhteislenkkiin. Justukselle (pilkullinen paholainen) täytyi vähän lukea lakia aluksi, mutta sitten sekin asettui omaan asemaansa. Madde on kunnioittanut minua ihan kamalasti jo pennusta asti, vaikka emme ihan jokapäivä, eikä edes jokaviikko olla tekemisissä. Muutaman kerran huomasin kantavani pantaa ja sievä pikkuneiti vain sipsuttaa vasemman jalan tuntumassa. Hassu nainen!
Ristus käyttäytyi lenkin aika asiallisesti, vaikka alussa sekin vähän kiihtyi ja meinasi unohtua remmi ja vetäminen-opit sen siliän tien. Se on onneksi korvakoira siinä mielessä, että uskoo ihan sanomista.
Luntakin tuli myrskyn seurauksena ja olen päässyt pari damipiiloa tekemään ihan tähän talon likelle. Ei lähetystä, eikä mitään. Pillitän, kun osuu kohdalle ja hyvin on mennyt. Nyt kunhan tuo lumi pysyis maassa (Sormet ja varpaat ristissä) niin pääsis treenamaan tosissaan pillikuuliaisuutta ja sitkeyttä damin löytymiseen.
Treenasin kyseisen myrskyn aikana padolla. Siellä lähirinteessä kasvaa harva metsä, jossa kaatui kolme puuta ja neljästä tippui 20metrinen latva. Noita latvojen tippumisia Ristus katseli kerran korvat hörössä ja jatkoi sitten töitä. Kävi jätkä sitten uimassakin treenien jälkeen padon alla - labbikselle vesi on liian kylmää vasta kun sen jään läpi ei pääse pomppimaan siis... Onneksi on lyhyt kotimatka ja autolla matkassa.
Tokolla sitten aloitellaan. Tammi, helmi ja maaliskuussa on tokokokeita tuossa lähellä, Kannuksen Dogness-hallissa. Tavoite olis ainakin kolme aloluokkaa käydä ja kassella kui menee :) Ohjaajana en jaksa noista kisoista stressata enää juurikaan, otan ne testeinä, missä vaiheessa mennään ja mitä kannattaa treeneissä ruveta hiomaan.
Justus, Ristus, Jake ja vierellä Madde.