Etusivu

Sukutaulu

Terveystiedot

Kilpailut

Kuvagalleria

Blogi 2012

Blogi 2011

Santun ja Helin Labbikset

Juu. Meillä on uhmaikä - ainakin jonkinmoinen + mörköikä - jollain tasolla. Joillekkin ihmisille Ristus haukahtaa remmilenkillä ja joillekkin ei. Varsinkin, jos virtaa on vähänkään enemmän. Aika hyvin sen huomion saa kumminkin noissakin tilanteissa ja kehumalla hiljaisuudesta kaikki menee aika hyvin. Pyrin myös siihen, että hihnaa ei kiristetä (aka. sitä vasten ei nojata), vaan se on nypäys ja hihnan täytyy pysyä löyhällä. Karvoja se myös saattaa nostella, mutta näkee, että se on vain hyvin epävarma pikkukakara ;) Näytetään vain sille, että nätisti ohittamalla tilanteissa ei ole mitään ihmeellistä. Jännä juttu vaan se, että jos illalla pimeällä menee kylille kävelemään ja ihmiset on menossa jouluostoksille - niin silloin se on hiljaa ja tosi kuuliainen ollut aina!

Uhmaa tulee erityisesti treeneissä ja teen kovasti tukimustyötä meidän henkisen napanuoran pituudesta. Pyrin treeneissä siihen, että se onnistuu. Pääasiassa treenit on nyt siis helpotettu monilta osin, mutta välillä teen haasteita sille myös. Pääpaino nyt on eteenmenossa ja lähihakupillityksen vahvistamisessa.

Ei meidän uhma ole mitään isoa. Semmoista kumminkin, että itseä harmittaa vähän ja on pakko tähän reagoida. Samantyyppistä pientä kokeiluahan tuo on, että onko pakko kuunnella? Juu on.

Temppuja tehdään kotona ja opiskellaan uusia. Käytännössä meillä on 3-5 temppua aina työn alla. Osa liittyy myös suoraan tokohommiin. Kotona ei uhmaa esiinny onneksi :)

Jälkitreeneissä päästiin pitkästä aikaa käymään ja hyvin se menikin! Kaikki kuusi keppiä tuli kätehen asti, yksi vähän levottomasti. Linjalta piti vähän avittaa sitä jäljelle ja ohjaaja voi kattella ihan peiliin vaan ja alkaa treenata sitä linjaa ;) Kulmat tuo menee täysin 90 asteen verran ja muutenkin on aika tarkka. Hirvee kenguru se on kyllä siellä narun päässä kun menohalut olis niin kovat. Eipä paljon paina se, että roikun kaksin käsin remmissä perässä!

Tehtiimpä samalla tämä kyselty suuntavideo. Siinä Ristus sai hyvää treeniä myös, kun autossa oli koira, joka haukkui koko ajan. Ristus oli ihan hiljaa, mutta kuten videollakin näkyy, sen keskittyminen meinasi ajoittain herpaantua aika pahasti.

Ristus oli mukana kanssa Jummi-Jammin pikkujouluissa ja Mölli-WT:ssä Ipanat-luokassa. Harmi vaan, niin korvat jäi Kaustiselle tällä kertaa!

Eka rasti oli markkeeraus heinikkoon keskellä peltoa seuruuttamisen jälkeen. Seuruutus meni tosi hienosti, siitä saatiin kehujakin. No se juoksi sinne hyvin lähetyksellä ja sitten korvat katos. Ei se kuunnellut pysäytysvihellystä, lähihakupillitystä eikä luoksetuloa. Sitten se sattui palaamaan alueelle ja astumalla damin päälle löysi sen vahingossa ja palautti. 11 pistettä. Eipä ollut kaaheasti kehumista tuossa.

Kakkosrasti oli lähihakua samassa paikassa. Taas meni hienosti linjassa sinne, mutta kuulo hävis. Ei saatu damia talteen. Nyt oli kyllä testausta ilmassa! Mikakin sanoi, että nyt on kyllä jotain, kun silloin viimeksi se toimi ihan hyvin. Mutta koira on nuori.

Kolmosrastilla vedettiin taas nollat. Suora linja kohti pellon kulmassa olevaa damia kohti ja kaksi metriä ennen damia pikkumies pomppas metsään ja juoksi siellä kolme-viisi minuuttia... Ei tullut takas pillillä, eikä huutamalla. Omistajalla punaset posket ja saatuani koiran takaisin, laitoin hihnan ja kävin näyttämässä sille damin, mutta en antanut ottaa. Järki lähti kyllä :D

Nelosrasti oli markkeeraus, juu juoksi oikeaan suuntaan, yli ja takas, vähän huti ja parin kierroksen jälkeen dami talteen - 13 pistettä. Yhdessä tuumin Mikan kanssa nähtiin, että työntekoprosentti oli pyöreä nolla.

EI siinä! Nyt tietää mitä treenaa taas. Harmittaa kyllä, kun se on ollut treenatessa tosi hyvä ja nyt tuommoinen - yhden päivän uhmaikä? Mikälie. Sitä aina väistämättä alkaa pohtia ensimmäiseksi, että mitä on tehnyt väärin? Miten tämän voisi tehdä paremmin? Ja sitten nopeana ajatuskulkuna tulee mieleen ne perinteiset tyhmät asiat - että se varmaan reagoi, kun eilen käytiin metsässä vapaana ja luuli että samaa tehdään nyt... Aina kumminkin tuon tajunnanvirran jälkeen (onneksi) muistaa, että koira aikalailla elää hetkessä ja nyt. Jokin siellä saattoi sitä häiritä - mutta totuus on jokatapauksessa se, että se ei nyt kuunnellut minua ja asialle tarttis tehrä jotai! Reeniä ;)

Siellähän se juoksi.

Tiistai 15.11.2011

Ollaan tehty aika laiskanpuoleisesti mitään - noh kertomisen arvosta. No on pari pikkujuttua onneksi!

Treenien puolesta tein ekat kunnolliset eteenmenotreenit ja ne sujui - kohtalaisesti. Aluksi hyvin, keskivälillä vähän huonosti ja sitten taas hyvin. Eipä vielä voi sanoa, että se olisi uuden käskyn merkityksen täysin sisäistänyt, mutta hyvällä mallilla ollaan. Käytännössä tein tienvarteen damijanan viidellä damilla ja lähetin ristuksen hae käskyllä. Matkalla sen kulkiessa suoraa, huusin aina "Eteen" - komentoa. Välitön kielto ja takaisinpillitys jos poikkesi sivuille. Kolme ekaa damia oli helppoja. Neljännellä oli sitten jo sivullisten koirahäiriöitä kaksi kappaletta (lenkillä olivat koiriensa kanssa). Jatkoin taas ja pari kertaa piti pyydellä takaisin. Hyvin kyllä kuuntelee pilliä.
Kyllä se siitä lähti sitten sujumaan, otin ehkä 5 metriä eteenpäin ja lähettelin uudestaan ja näytti taas ettei ole mitään ongelmaa koskaan ollutkaan. Hyvin se sitten haki ja eteni, luottomme toisiimme parani.

Metsäreissuilla tuo painaa menemään, kuin päätön kana. Vinkaisi kerran, kun loikkasi ja alla olikin kuoppa! Näki, kun ilmassa se säikähti ja vinkaisi - laskeutui ja sama vauhti päällä taas... Empä kerennyt kissaa sanomaan, kun huomasin, että sehän kiipes pöllipinon päälle (semmonen parimetriä korkia pino odottamassa upm:n rekkaa). Sydän kurkussa tuon kanssa aina välillä, kun se ei käytännössä a) pelkää mitään b) varo mitään - mutta aina kumminkin menee ihan ok sen keksimä homma lopenviimen. Kävihän se uimassa, vaikka pakkasta oli kolmisen astetta... *Silmienpyöräytys*

Starttasimme myös möllitokossa! Estehypyn nollautumisesta huolimatta 163 pistettä ja 1-tulos alokasluokasta. Luokkavoitto yhdellä pisteellä. Vielä treeniä niin hyvin se menee. Paikallamakuussa oli todella hienosti ja tarkkaili minua, siitä osiosta saatiin tuomarilta kehujakin.

Sain koostettua jo kauan työn alla olleen videon meidän pikku 'kotiapulaisesta'. Temppuja on vielä lisääkin ja työn alla tai mietinnässä. Kaikkea en vain ole saanut videoitua, kun tuon paremman kameran saa lainaan vain joskus. Minusta videolla näkyy hyvin myös Ristuksen ihanin luonteenpiirre, kun se rakastaa temppuja ja aina häntä heiluen odottaa ja tekee pyydetyn tehtävän!

Ah onnenpäivä, eli noissa kyynärissä ei ollut eläinlääkärin mukaan mitään sanomista. Voin ihan rehellisesti sanoa, että taakka putos syrämmeltä, kun pystyy luottamaan siihen, ettei koiruudella luustossa ole mitään sanomista. Jumit oli ja meni *kop kop*.

Herääminen meni tosi nätisti, jo ennenkuin silmät kunnolla aukes tahi jalat kanto, niin nenä kävi ja se 'paukahdellen' alkoi mennä ympäriinsä nenä maassa. Paukahtelulla meinaan tuota labbisominaisuutta, kun kuuluu kaamea pauke nenän tienoilta, kun haistellaan jotain tosi jännää. Kuuluu meillä muuten jäljellä. Illan se nyt on ollut vähän hämillään ja ihmeissään. Aamulla oli suuri ihmetys "Et mitä pahaa mie oon tehny... nyyh - yritän olla täydellinen koira!", kun ei saanut ruokaansa. Makasi ku patsas petillänsä.

Jatketaan eloa nyt pikkuhiljaa normaalisti, kun tuo ontuma on hävinnyt. Aloitellaan metsälenkkeilyllä ja aletaan taas treenaamaan nenällä löytämistä + luoksetulon vahvistusta pillin kanssa. En halua että se alkaa lipsumaan siitä, kun se on ollut niin hyvä.

Treenasinhan mie tässä mennäviikolla "yötreenit" yhdeksän aikaan. Kun ei ole vielä lunta, eikä tuossa meidän lähipellolla (yllätys, yllätys) ole valoja niin pimeä on taatusti. Tein pari hajustettua damipaikkaa ja laitoin kolme damia piiloon / paikka. Lähetin koiran etsimään ja pillityksellä otin nenän alas. Pari kertaa ekoilla lähetyksillä kutsuin takaisin, kun nenä ei puonnut heti, kun halusin, vaan uhkasi lähteä niinsanotusti 'mopo käsistä'. No sitten alkoi sujua ja kolme damia tuli. Nyt alkaa selkeästi olla sitkeyttä koiran työssä!

Toiseen paikkaan oli matkaa jo enemmän, damit olivat aivan pienen ojan edessä. Vaikka pimeää oli, niin vaalea koira näkyy hyvin ja löysin hyvän kiintopisteen itselleni lähetyspaikan ja damien sijainnin suhteen. Onneksi itsellä on hyvä pimeänäkö myös (Toni aina sitä ihmettelee, miten mie meen vaikka umpipimeässä tuntemattomassa paikassa niin hyvin). Damit löytyi suhtis vikkelään. Lopuksi vielä otin malttiheittoja ja pysäytysvihellystä, mikä ei ihan putkeen menny. Se pysähtyi juu hienosti, mutta sivulle heittämäni dami oli aivan ihana - mikälie yövilli tuli sille (vai olisko sittenkin ohjaajan katsottava peiliin ;) ). Korjasin ja estin pääsyn damille, palautin koiran asemiin ja uusia heittoja, joita se ei saanut hakea. Kävin aina palkkaamassa sinne paikallensa koiruuden. Muutaman toiston tein varmistaakseni, että oikea käytös vahvistuisi.

Silloin oli vielä pelkoa itsellä noista jalkaongelmista, vaikkei koira ollut ontunutkaan vähään aikaan, niin en antanut hakea näkyviä heittoja. Ristuksella on aika vauhdikas tyyli hakea sellaiset. Se juoksee esineen yli ja pyörähtää etujalkojen varassa 180 astetta nenä maassa. Sitten se vasta tarttuu esineeseen ja tuo minulle. Näyttävää, mutta aika raskasta etuosalle.

Kyynärät alustavassa välikuvassa priimaa, eli 00.

Maanantai 07.11.2011

Juu, Saatiin siis koira kuntoon ja käytiin pentutapaamisessa aikaisemmin. Pentutapaamisen jälkeen 31.10 alkoi koiruus ontua nyt toista etusta, vasenta. Ontuminen oli lievempää, mutta oireet täysin samantyyppiset, kuin oikean jalan kanssa. Siispä menimme hierojalle ja sieltä löytyi, kuin löytyikin jumeja. Yhden rimadylin se söi siis silloin maanantaina. Tiistaina hierottiin ja se auttoi, mutta hieronnan jälkeinen pieni juoksentelu oli vikatikki. Koira oli taas seuraavan päivänä ontuvainen.

Pe-su syötettiin rimadyliä 1 tbl/pvä ja tänään sain varattua ajan Pentti Tapiolle (eläinlääkäri), joka sitten kuvailee koiran ensi tiistaina 15.11. Täytyy kehaista, että tämä mies on pätevä näiden asioiden kanssa ja erityisesti kun on noutajista kyse. Hierontaa vielä huomenna, kun sain ajan Kokkolaan. Jakekin tulee hierottavaksi samalla.

Nyt se sitten ei onnu. Tänään ei ole ollut missään vaiheessa havaittavissa ontumaa, eikä arkomista. Varmistuksen kumminkin haluan ja mielenrauhan, niin en rupia noita kuvauksia ym. perumaan.

Kasvattaja-Maijaakin jo häiritsin näillä asioilla, kun itse olin niin kiikkuslaudalla päätöksen kanssa. Maija oli sitä mieltä, että kannattaa kuvata joten eipä siinä sitten enää ollut puntarointia. Maijalla kumminkin on niin valtavasti kokemusta takana, niin on helppo kääntyä hänen puoleensa neuvoa kysymään.

Aktiivisen koiruuden kanssa on välillä ahdistavaa, kun se on kipeä. Aika hyvin Ristus on ollut ja jos hepulikohtaus meinaa yllättää, uskoo se sanomista. Ollaan harjoiteltu kevyesti katsekontaktia ja 'höpötemppuja', jotka rasittais päätä ja mieltä, eikä kroppaa. No, nopea oppimaan kun on, niin empä tiedä tuosta rasituksesta. Opetin sen käskystä ottamaan töpselin pois seinästä. Opetus tapahtui niin, että osoitin töpseliä, sanoin töpseli ja se otti sen pois. Välillä sitä puistelee päätään, että lukeeko tuo koira ajatuksia?

Toinen höpötemppu on se, että opetan nyt sen tuomaan kupin takaisin, kun on syöty. Yleensä muutenkin pyörin itsekkin keittiössä, kun koirien ruoka-aika on käsillä, niin on helppo ottaa koiralta sitten kuppi pois suusta, eikä tartte kompastella lattialla lojuvaan kuppiin.

Ajankohtainen muistutus parin viikon takaa.

Tiistai 25.10.2011

Rimadyl-kuuri ja hieronta auttoivat ja saimme koiruuden kuntoon aikamoisessa ennätysajassa. Onneksi saimme pian hieronta-ajan! Kuuri syötiin 11-14 välillä ja hieronta oli heti tiistaina 11.10. Sen verran pätevä ja ihana tuo hieroja, niin tuli kuntohon. Pari päivää Ristus vielä arkoi jalkaansa, mutta se nyt on semmoinen draamakuningas, että oksat pois. Kotonakin, jos vahingossa vähän astuu tassun päälle (ei koko painolla, pienessä kämpässä näitä sattuu kun koiruus pyörii jaloissa - mikä on ihanan vihastuttava piirre ;) ), niin heti esitellään tassua ilmassa ja vollotetaan ahuuu-ahuu huokauksilla.

Pystyimme siis osallistumaan Suomiolut-pentueen tapaamiseen täyspainoisesti 23.10. Oli mahtavaa nähdä sisarukset, veljekset ja vanhemmat ja kaikkien hienojen koirien omistajat. Doris oli edelleen yhtä kaunis! Yksimielisiä oltiin kaikki, että tummemmat pennut selkeästi enemmän muistuttivat Bitteriä (isä) ja vaalemmat pennut Riesaa (emä). Samanlaisia tapoja ja muita yhtäläisyyksiä oli tosiaankin havaittavissa! Ainakin pari pentua tekee tervehdyskuperkeikan, eli jos menee lattialle polvilleen, tulee koira siihen otsa ihmisen mahaa vasten ja pyörähtää kuperkeikalla syliin selälleen. Aluksi esiteltiin itsemme ja koiruus samalla kertoen mitä oli tehty ja mitä onkaan suunnitelmissa. No meillähän se Turun WT-startti peruuntui, mutta koira on nuori eli ei mitään hätiä vielä.

Siirryimme kuvausten ja näytteenoton jälkeen treenaamaan. Näytteenotto meni varsin kivasti Ristukselta. Se haistoi ensin eläinlääkärin tutun hajun ja meinasi innostua. Piikki oli aluksi vähän kauhistus, mutta tukemalla saatiin poika kestämään sen verta että näytteenotto onnistui.

Treeni koostui muutamasta osa-alueesta ja Ristus selvityi kaikista kivasti. Palautukset eivät olleet ihan sitä, mitä piti, mutta pistän sen Ristuksen lomalla kerätyn virran piikkiin ja siihen, että itse olisin voinut olla jämäkämpi. Mika ohjasi meille muutaman markkeerauksen ja saimme roppakaupalla hyviä vinkkejä joita aion treeneissä käyttää aktiivisesti nyt. Palautuksen ongelmat tulivat siinä, että Ristus hairahtui dami suussa Tonin tyyte (kuvaamassa puskassa) ja hokasi virheensä ja sinkaisi vähän ohi. Palautukset paranivat loppua kohden toki, mutta näki, että koiralla oli tekemisen palo ja virran määrä liian suuri. Samalla ohjaajan väsymys - olisi pitänyt puuttua aikaisemmin!

Sitten siirryttiin malttitreeniin. Vähän arvioitiin seuraamista ja Ristus sai paljon kehuja kouluttajalta, kun se aina istui, kun pysähdyin. Nyt oli koirassa sitä toivottua terävyyttä. Sitten olimme paikallaan ja eteemme nakeltiin dameja ja leluja, joita se ei saa hakea (kouluttaja noukki pois). Kyllä miekin sain niitä keräillä ja Ristus odotteli kiltisti. Ihan alussa se nytkähti pari kertaa hyvä-sanasta, luuli tietysti, että sanon "Hae".

Santtu oli järjestänyt lähihaku-treenin meille ja sehän sujui. Ristus toimii hyvin pillillä ja on sitkeä hakija. Damit löytyi. Yksi lähetys ja lähihaku tehtiin kanssa ja sekin toimi. Tällä rastilla yhden kerran Ristus hylkäsi hakualueen ja säntäsi oikealle. Sain sen aika joutuisasti kuitenkin palaamaan töihin oikeaan paikkaan ja sieltä se dami löytyi. Meidän pitää vielä enemmän tehdä näitä piilodamijuttuja! Parantamisen varaa on myös pysäytysvihellyksessä.

Maija oli sitten lopuksi valvomassa riistaruutua. Sieltä tuli kolme lintua. Aluksi Ristus oli tosi oikeapainotteinen, mutta laajensi nopeasti hakualuettaan. Sitten haettiin kyyhky eteenlähetyksellä. Sieltä se pienellä arpomisella sitten tuli ;) Ohjaajat eivät oikeen olleet kehällä, missä lintu tarkalleen oli :D

Palattiin taas pääkallopaikalle ja syötiin aivan uskomattoman mahtavaa porokeittoa (resepti olisi kiva, mutta varmaan salainen...) ja makkaraa. Pikku tauon jälkeen Maija muisti vielä sulatetut kanit ja niitä hakemaan lähetettiin vuorollaan Ristus, Doris ja Oiva. Hyvin kolmikko ne toi. Pienen jutteluhetken päätteeksi sitten alkoi sataa tihuuttaa ja olikin jo kotimatkan aika. Oli kyllä mahtava päivä kaikenkaikkiaan!

Kotona Ristus oli kyllä aika väsynyt ;) Maanantaina sitten kävimme keskustakierroksella ja molemmat koirat saivat odotella ärrän edessä ja koiratarvikeliikkeen edessä. Iltapäivällä kävin Ristuksen kanssa sitten vielä metsäreissulla, josta on tulossa kuvakoostetta. Näki, että koira nautti ja tuli huomattua, että juostessa tuon elikon korvat elää ihan omaa elämää.

Taas vauhtia riittää, kun ollaan terveitä!

Lauantai 08.10.2011

Nyt on sitten vähän vaikeitakin asioita kirjoitettavaksi blogiin.

Ensinnäkin, Ristus sekosi viime lauantaina auton takakontissa, käytännössä sai pentuhepulin haukkumisen aiheuttamana hyperventilaationa tai jotain. Koira kirjaimellisesti meni pitkin seiniä ja kattoa. Jakella paloi käämit ja se näytti ihan hammasta Ristukselle. Nyt kumminkin olen siinä pisteessä, että tuohon 'koppikäyttäytymiseen' tulee puuttua nyt heti eikä viidestoista päivä. Marssin ostamaan kankaisen kuonokopan ja sillä pysyi haukku kurissa ja koira aika rauhassa kontissa. Testaukseen tulee myös sitruunapanta.

Nyt ihan tuore homma sitten on tämä ontuminen. Itsellä risteilee ajatukset ja suru on puserossa aika vahvasti menneiden muistojen vuoksi. Kuitenkin, Ristus askelsi eilen perjantai-iltana hieman omituisen näköisesti. Nyt se sitten on pahentunut tuo ontuminen, eli aamulla oli jo selkeää arkomista. Sain hieroja-ajan sille tiistaille jo päivällä. Pahentumisen takia kumminkin nyt katsotaan mennäänkö lääkäriin maanantaina vai jo sunnuntaina. TOIVON niin hartaasti, että se olisi vain venähdys tai jokin muu pieni juttu! Varmuus pitää nyt heti kumminkin saada.

Tonin kanssa raavitaan päätä, kun koiruus ei arista painellessa mitään kohtaa jalasta. Ei ökise tai muutenkaan osoita olevansa koskettaessa kipeä. Missään ei ole (ei selässäkään/lavassakaan) lämpöä, koiran lämpö myös normaali. Mikään ei ole turvoksissa. Mutta nyt on tilanne tosiaan se, että koira istuessaankaan ei varaa painoa oikealle etujalalle. Tarpeillaan käy pihassa ja könkkää sen mitä on pakko.

On poika ihan hyväkin ollut, esim. Torstain jälkitreenissä meni tosi hyvin, eikä ontumasta tai arkomisesta ollut tietoakaan sinä päivänä. Ajoin aika pitkän jäljen, jossa oli nameja, kaksi kulmaa ja kuusi (6) keppiä. Ristus ilmaisi ja toi niistä 5 ja kulmat teki tosi tarkasti ja paransi aina jäljestystä niiden jälkeen. Kiitos Anna, kun teit meille jäljen! Kyseessähän nyt siis on PK-jälki eikä mejä-jälki. Intoa tällä koiruuskakaralla ainakin piisaa.

Jees, mutta mie menen nyt järkkäämään petiä lattialle, että nukun tuo koira kainalossa, kun se on sillai rauhallisempi. Blogiin laitan kuvan siitä, kun Ristus aina 'haistelee' tunnelmaa sängyn alta (tykkää nukkua siellä) ja se huvi on nyt ainakin sairauden ajaksi suljettu ohjelmistosta.

Viimeistä kertaa sängyn alla...

Lauantai 01.10.2011

Keskiviikko 28.09.2011

Kanijälki tehty! Ristus ampaisi metsikköön, poimi hienosti jäljen ja - palasi tyhjänä. Uusi kehoitus ja sitten tuli kanikin. Aika höösänä se oli, koska kani oli tuore.

Olen nyt keskittynyt enemmän noutotreeneihin ja nimenomaan ykkösmarkkeerauksiin, eli helppoihin tehtäviin. Olen saanut kentällä onneksi hyvin heittäjiä :) Nyt treenilistalle tulee ihan ykkösprioriteetiksi eteenmeno ja suoraan eteneminen haluttuun suuntaan. Näihin siis keskitytään jatkossa!

Kakara on nyt ilmoitettu Turun NOWT nuorten-luokkaan ja menen itse opiskelemaan tätä lajia. Jännittää nyt vielä vähän, mutta onneksi on aikaa ;) Se kisa käydään vasta marraskuussa. Kakarakoiralla on hyvä keskittymiskyky ja se kykenee hyvin toimimaan, vaikka muitakin koiria on lähellä. Treenaan myös kovasti molempia koiria yhdessä, toinen saa tedä pari suoritusta ja toinen odottaa. Tulee malttia ja Jake ainakin on parantanut suorituksiaan (+ vähentänyt pissailua) ;)

Tokokisoissa kakara on ollut turistina ja saanut aika usein vain olla kehän laidoilla ja keskusteluringeissä mukana - vain olemassa. Hetkellisiä repsahduksia lukuunottamatta Ristus on hyvin asiallinen ja rauhallinen koiruus.

Iltaisin se tulee sängyn viereen omalle petilleen ja työntää kuonon kainaloon. Lutunen elikko.

Kertokaahan viisaammat. Mikä ihme muikea virnistys tämä on?

Sunnuntai 11.09.2011

Jälkikäteen taas muistaa siirtääkkin blogin nettiin asti. Hmph.

Kävimme Ristuksen kanssa lintumetsällä ja Toni oli mukana. Muutamia teeriä näimme, mutta aika hatarilta ampumapaikoilta. Hyvä tietää kumminkin, että niitä on! Aina ampumatilanteissa Ristus istui alas ja oli tarkkaavainen, mutta hyvin rauhallinen. Harjoittelimme myös metsästyksen ohessa ojien ylitystä (ja niitähän ylitettiin), eli koira istumaan, itse edellä yli ja sitten koira kutsutaan vierelle. Hienosti meni joka kerta.

Vaihdoimme paikkaa ja pillitin matkalla pyypillillä muutamia kertoja. Toni kiersi toisen kautta ja minä toisen. Tapasimme ja kävelimme takaisinpäin samoja reittejä, joita mie olin kulkenut. Oikealta puskasta 50 metriä ennen autolle saapumista lähti lentoon lintu, joka kaarsi minun takaani metsikköön. Tässä välillä seurasin sitä ase kohotettuna ja Ristuksesta en tiennyt mitään. Se oli oikein mallikelpoisesti vasemman jalan tuntumassa. Ammuin ennenkuin lintu sukelsi pöpelikköön ja olimme aivan varmoja, että huti meni. Tonille tilanne tuli liian yllättäen, kaukaa eikä hän olisi voinutkaan ampua miun ylitse. Katsoimme paikan, jossa lintu sukelsi pöpelikköön ja lähdimme etsimään, koira puolivapaalla haulla. Ristus pysyi n. 10 metrin päässä ja löysi yhtäaikaa minun katseeni kanssa pyyn mättäältä. Laukaus oli taas tappanut heti, toinen siipi poikki ja kallo lävistetty. Toni kehui kovasti ampumatarkkuutta. Riista saatiin talteen ja nyt on lihat pakkasessa!

Jälkitreeniä tein kaverini kanssa Ristukselle ja hyvin se jäljestikin. Tein kaksi omaa harhajälkeä, eikä poika niistä välittänyt ollenkaan. Kaikki kepit ja namikupitkin nousi. Namikupeista luovumme, koska koiruus onnistui toisen kerran jo hajottamaan yhden. Ristus ei puraise sitä matalaa koteloa rikki, vaan talloo päälle. Käytännössä näyttää samalta, kuin sarjakuvissa, eli se melkeimpä pomppii tasajalkaa sen päällä...

Ensimmäinen pyy.

Tiistai 23.08.2011

Noniin, lauantaina alkoi sorsanmetsästys ja oltiin paikalla Jaken, Ristuksen ja Tonin kanssa. Pikkukoiruus oli oikein hienosti ja muutamien laukausten aikana käyttäytyi hyvin rauhallisesti, eikä ollenkaan kuumu tilanteessa. Pääsi se pari kertaa tekemään töitäkin aika hankalassa kortteessa ja hyvin se töitä tekikin. Maaston hankaluuden takia en viitsinyt liikaa rasittaa pikkukoiraa. Kaksi ihkaoikeaa tilannetta saatiin, mutta lahjakkaat ampujat sössivät eikä saatu tiputuksia/haavakoitakaan. Onneksi ei niitä haavakoitakaan, kyllä osuman pitää olla hyvä heti kättelyssä.

Sunnuntaina asia vielä harmitti minua siinä määrin, että pakkasin kamppeet ja Ristuksen autoon ja ajelimme aika lähelle tarkistamaan kaksi lammikkoa - siellä oli jo joku pyytämässä, joten siirryin vielä hieman kauemmas kohteliasuussyistä. Muutama laukaus sieltä lutakoista sitten kajahtikin. Tutkin aluetta aluksi aika varmana siitä, ettei siellä mitään ole ja pyssy oli autossa. Ekasta potista nousi kaksi tavia ja näin minne ne laskivat. Hain pyssyn ja koiran ja lähdimme ojanviertä kulkemaan josta nousi taas kaksi tavia (Ristus oli ihan vasemman jalan tuntumassa, käskyn alla. En niitä lähtenyt ampumaan ja tarkistimme koiran kanssa vielä loppuojan. Palasimme takaisin alueen keskivaiheita mukaillen ja menin sinne, minne olin nähnyt niiden kahden ensimmäisen tavin laskevan. Ristus kulki nyt 20 metrin päässä oikealla etuviistossa. Se nosti korvat pystyyn, kun lähestyimme puroa ja painui matalaksi ja alkoi hiippailla nopeasti. Minä otin sauerin jo valmiuteen ja sieltä ne kaksi tavia nousikin. Ristus pysähtyi välittömästi ja kumartui hieman. Harmittaa, kun en tajunnut karjaista maa-käskyä - vastaisuudessa sitten! Se jäi paikoilleen ja mie ammuin tavin hienosti hanskana alas. Ristus katseli minua ja annoin luvan noutaa. Hienosti tuli tavi käteen!

Osuma oli tappanut heti, rintaosumaa ja molemmat siivet poikki. Aika ylpeä olin itsestäni, olihan tämä minulle ja pikkukoiralle ihakaensimmäinen riistasaalis. Lupaa hyvää tulevalle uralle ja tuntuu, että tästä koirasta saa kivan metsästyskumppanin. Minähän suoritin metsästyskortin ekalla yrittämällä 24.07.2011 Kaustisella ja rinnakkaisluvan sain tuohon Tonin rinnakkaispiippuiseen saueriin ihan sopivasti ennen sorsatuksen alkua :)

Nyt on sitten levätty metsästysviikonlopun jäljiltä ja suunnitellaan tulevia.

Ensimmäinen tavi!

Perjantai 12.08.2011

Arkea nuoren koiruuden kanssa: käydään "lenkillä" aamulla hihnassa ja päivällä käydään välillä pissillä ulkona, kun emäntä käy tupakilla. Sitten nukutaan päikkärit ja illalla kahdeksan jälkeen yleensä treenataan vaihtelevasti jotain; jälkeä, tokoa tai nomejuttuja. Joskus treeni on päivällä hyvissä ajoin kello kahden ruokaa. Syödään siis kolmasti päivässä ja aina odotetaan kupilla tai tehdään joku nopea temppu, esim. maahanmeno.

Tosissaanko... Kirjoitinko nyt pennusta vai aikuisesta koirasta? Meillä tuntuu arki sujuvan, treenit sujuvan ja odotellaan edelleen, tuleeko meille uhmaikää. Tottakai se treeneissä tekee virheitä, mutta hyvä luoksetulo on opittu ja uskoo erinomaisesti "ä-ä!" huudahdusta, eli lopettaa kaiken tekemisen ja pysähtyy. Itse olen huomannut Ristuksen kanssa vielä paremmin, miten äärimmäisen tärkeää rauhallisuus on. Aika positiivisesti meillä koulutetaan, virheestä ei kannata rankaista! Jos homma menee metsään, niin oikaistaan ja seuraavalla kerralla on aina onnistunut.

Hyvänä esimerkkinä meidän pilkottu ohjaustreeni, eli koira istumaan ja oikealle ja vasemmalle puolelle heitetään dami (matka n. 5-10 m). Poistun koiran luota ja nostan sen käden pystyyn, jolla haluan ohjata, esim: Oikea käsi ylös, lyhyt vihellys ja käden ojennus oikealle. Käsky "Oik-oik" ja koira saa lähteä oikealle. Koira tuo damin ja viedään takaisin paikalleen ja sama homma vasemmalle. Olen jo vaikeuttanut tehtävää heittämällä jo haetun damin takaisin paikoilleen.

Tehtävistä tämä koira tykkää. Tuntuu turhalta treenata mitään tavallisia noutoja (vaikka joskus niitäkin tehdään), ettei se kyllästy. Etsimme, löydämme erikokoisia, näköisiä ja hajuisia dameja ja tähän mennessä kaikki riista on noussut epäröimättä, mitä on näytetty. Vauhtiahan tässä elikossa on enemmän, kuin formuloissa...

Ollaan me vapaallakin! ;) Joskus treenit ei innosta ja silloin on turha treenata ettei itse menetä hermoja koiraan (joka on 100% syytön tähän kaksijalkaisen mielentilaan). Silloin mennään messään, varotaha ettei tuu vissa ossahan (kuten Kaustisella sanotaan - Käännösapua: Vissa = Oksa, Messä = Metsä) ja annetaan kakarakoiran olla ihan omillaan sekä omistajan tuulettaa päätään. Meillä on paljon tälläisiä satumetsiä, joista otetut kuvat on aina niin tarunhohtoisia. Liian vähän tulee otettua kuvia! Toinen vaihtoehto on että mennään uimaan hiekkakuopille ja kyllä emännänkin mieli paranee kun katselee iloisena kiitävää keltaista pikkukoiraa (ja tarkistaa että vanhempi musta mötky uiskentelee horisontissa).

Uusi lajike; Pystykorvainen ja -häntäinen noutaja joka ei vettä pelkää!

Torstai 21.07.2011

Huhhuijaa, kun on ollut menoa ja vilskettä. Viikonloppuna 15-17.7 käytiin Jummi-Jammin järjestämällä leirillä Surkeenjärvellä. Tilat olivat hienot ja koulutus erinomaista. Tavattiin monta hienoa koiraa ja ihanaa ihmistä. Lauantain treeni koostui damiheittimen paukahteluista, eivätkä "mini-Riesat" saati Ohto niistä sen kummemmin välittäneet. Korvat vähän nousi kaikilla innostuksesta. Harjoiteltiin paikallaoloa istuen ja luoksetuloa. Santulta sain myös hyviä vinkkejä pysäytyskäskyn tehostamiseksi, eli pidän käden pystyssä pidempään, kun ennen olen sen laskenut liian nopeasti. Avustaja heitteli sitten damia hajustetulle alueelle (Dameja hierottu heinikkoon), veti sen pois ja heinän alla oli piilossa dami. Hyvää harjoitusta, kun koira oikeasti joutuu etsiä damin.

Sunnuntaina sitten treenattiin uudestaan paikallaan istumista niin, että ohjaaja menee näkymättömiin. Kaikki koirat (pennut) pysyivät nyt paremmin. Santun mielestä kokonaisuudessaan pentue on aika äänekäs, mutta ajan myötä senkin pitäisi hävitä. Tutustuttiin riistaan myös ja hienosti Ristus toi variksen, lokin ja jättiraskaan pupun! Koiruus sai kehuja ja oli kuulemma hyvä riistankäsittelijä. Sunnuntainakin otettiin muutama pysäytysvihellys.

Ai että harmitti, kun kukaan ei ollut kameran kanssa lähistöllä, kun treenien jälkeen käytin kakaraa uimassa. Siellä oli laituri, josta Ristus poukkasi ainakin parimetrisellä hypyllä järveen. Olisi ollut kuvan paikka :D Loppuajan käytin Ristuksen rauhoitusharjoitukseen ja istuimme keskellä peltoa katselemassa muiden treeniä. Ympärillä kolme ryhmää treenasi eri asioita, koirat juoksivat, noutivat, riistaa vedettiin ja heitettiin ja laukauksia ammuttiin. Alkuhälinän jälkeen kakara pisti maate ja rupesi kuorsaamaan ;)

20.7 kävimme äitini luona Vimpelissä molempien koirien kanssa venereissulla Lappajärven vesillä. On se vaan hieno ja iso järvi. Molemmat koirat olivat asiallisesti, eikä nuorempaa tapaustakaan ollenkaan jännittänyt moottoriveneen kyytillä oleminen. Pääosan ajasta se makoili tai istui veneen pohjalla. Eikä muuten äännellyt kertaakaan koko homman aikana! Rantaan palattuamme kyllä oli kauhistus äidin hieno merenneitopatsas, jolle piti haukkua pari kertaa. Menimme yhdessä katsomaan sitten tätä kamalaa hirviötä, eikä se ollutkaan enää mikään kauhistus.

Paino on nyt 21.8 kiloa ja ruokintaa on vähennetty, kun ihan pikkasen saisi olla laihempi koiruus. Treenit on jatkuneet samantyyppisinä, eli joinain päivinä tehdään tokoharjoituksia, toisena nomejuttuja ja kolmantena sitten PK-jälkitreeniä. Jälkitreeniä olen ottanut kerran tai korkeintaan kaksi viikon aikana. Kisojakin olen katsellut "sillä silmällä", mutta pahasesti pentu on vielä tämän vuoden puolella oleviin kisoihin alaikäinen! Kannuksen tokokisat olisivat 24.11 ja pentu näinollen päivän liian nuori :D No ei siinä, ehtiihän sitä sitten tammikuussa ellei kukaan ano kisoja marras/joulukuulle. Lokakuussa olisi varmaankin sitten pentutapaaminen, saa nähdä miten kasvattaja sitten ehtii sen järjestää mutta paikalle ollaan menossa jokatapauksessa suurella innolla :)

Osasihan se rauhoittua viimeinkin.

Sunnuntai 26.06.2011

Keskiviikko 22.06.2011

Ihan kamalaa, kun saa hokea kokoajan "Hyvä, hyvä, hyvä, hyvä, hyvä, hyvä" - kuten siinä mainoksessa konsanaan. Tuntuu, että ihan mimimaalisella treenillä kaikki toimii ja onnistuu! Ei siinä kehumisessa mitään vikaa ole, tuntuu vain hassulta, että miten kaikki voi mennä näin hyvin?

Ristuksen ihastuttavin luonteenpiirre on sen keskittymiskyky, nopea oivalluskyky ja palvelualttius! Se on myös kovin rohkea ja osaa itsenäisestikkin jo tehdä asioita! Ja virtaa - sitähän riittää ja riittää! Eilen treeneissä taas ihmiset ihastelivat, kuinka valtava energiapakkaus se on. Treenimmehän koski esineruutua ja aluksi sille heitettiin sinne tavara, jonka se sai hakea. Tässä ei ollut mitään ongelmaa. Toinen tehtävä oli hakea jo valmiiksi heitetty esine. Kakara poukkasi hieman sivusta, haistoi, muttei ollut ihan varma näemmä, että esineitäkin pitää tuoda. Kehuminen oli jo myöhäistä ja supernopea keltainen viiva vilahti vain metsikössä, kun koiruus kattoi koko alueen. Toisella lähetyksellä avustin pillillä ja se hokasi, että tälläiset oudot esineetkin pitää tuoda! Eikä ollut taaskaan kehuilla mitään rajaa ;)

Paino on noussut taas. Se otti kiinni sen edellisen 200 grammaa, kuten ennenkin ja paino oli virallisesti eilen 19.4 kiloa. Terveys on ollut hyvä, turkki on tasalaatuinen, korvat puhtaat, silmät myös ja hampaita vaihdellaan. Nyt on vielä jumissa vanha pikkuhammas etukalustossa, se lähtee luultavasti kahden päivän sisällä. Sisälle ei tehdä enää ollenkaan tarpeita, ei pissojakaan. Kovin ihanaa on elo, kun kotona ollaan, hyvin on kakara oppinut olemaan kotona rauhallisin mielin. Kerää tietty voimia vaan illaksi...

Eilen uitiin myös. Jake ui 30 min ja Ristus sai siinä samalla käydä uimassa ja pari damia hakea uiden. Välillä otettiin aurinkoa rannalla kun se pilvien lomasta pilkahteli. Tein myös noudon joen yli, mikä onnistui toisella heitolla. Ekalla lähetyksellä virta vei pennun 10 metriä sivuun, kutsuin takaisin (oli ylihuolehtivaisen omistajan silmään turhan vaarallista kivikkoa siellä). Uusi lähetys hieman ylemmäs virtaan ja nyt osuttiin kohdalle. Hienosti se dami sieltä löytyi ja palautui minulle käteen :) Siinä olikin pennulle sitten taas uusi opetus tehty, virta vie, jossei pidä puoliaan.

Ainiin, nyt treenataan uudenlaista makuuasentoa. Treenitutun saksanseisojilla on ihan mahtavan näköinen maassaolo ja ystävällisesti hän kertoikin treenivinkkiä, kuinka treenata samanlainen 'temppu'. Eli koira makaa myös alaleuka maata vasten, pää etujalkojen välissä. Yksinkertaisesti käydään aina korjaamassa, jos pää nousee tai koira asettelee leukaa jalan päälle. Tässä on myös pieni hyötyvinkki kisoja ja varmuutta ajatellen: Koira ei lähde paikallaolosta niin helposti tässä asennossa ollessaan, eikä juurikaan vilkuile muualle.

Ensi viikolla käydään taas muistelemassa laukauksia, jälkitreeneissä ja tokoilemassa. myös luvassa uintia ja metsäreissuja.

Alkaa olla jo korian koiran piirtehiä!

Perjantai 10.06.2011

Ahhahhaa, viisaat ideat päivittää blogia nyt kahdeltatoista yöllä, ennenkuin menis nukkumaan ettei ihan kuukahda aamunavetassa allekirjoittanut.

Mutta takaisin pennun asioihin. Paino on samalla lailla pysynyt hyvässä tasapainoisessa nousussa, eli nyt edelleen on tullut kilo viikossa ja pentu näyttää hoikalta (muttei laihalta) ja sopusuhtaiselta. Painoa on kertynyt nyt 17.2 kiloa. Säkäkorkeudeksi muutaman varmistuksen jälkeen saatiin n. 45 cm. Virtaa on sitten, kuin pienessä pitäjässä! Mutta kotona osataan olla rauhassa :D

Olemme osallistuneet (Palveluskoira)jälkikurssille tiistaisin. Pennun mielestä parempaa touhua ei olekkaan ja ompa sitä kehuttu siinä hommassa. Nyt vaan varotaan kovasti treenaamasta liikaa (max 1 jälki / viikko) ja pitämällä into päällä. Pentu hokasi jo toisella jäljellä homman idean ja nyt tulee jo kepit ja kaikki - maastolta ja tieltä. Minullekkin laji sinällään on hieman vieraampi (vaikka esineruutua jo parina vuonna olenkin polkenut ja vahtinut ollen näin tuomarin avustajana - niin en sitten sitä jälkityöskentelyä ole nähnyt), niin on ollut todella hienoa tutustua syvemmin tähänkin lajiin. Koiran tykkääminen ja sen kanssa tekeminen on kyllä pääasia ja Ristus nauttii selkeästi tästä hommasta.

Edellämainituissa treeneissä olemme myös tavanneet täysin samanikäisen mustan labradoritytön! Aijai, hieno pentu sekin! Polveutuu myöskin Jummi-Jammilaisista, sillä emänä tuolla otuksella on Jummi-Jammin Alias ja pentu kantaa nimeä Harmaaviitta.

Torstaisin vedän Perustottelevaisuuskurssia KaKo:jen kentällä ja siinä samalla on aina kakara mukana. Se on toiminut hienona esimerkkinä koko kurssin ajan ja kannusteena oppilaille, koska läheskään kaikki opeteltavat asiat eivät olleet kurssin aikana meilläkään valmiita, vaan kurssilaisten kanssa nähtiin pennun kehittyvän. Jokaisen muunkin koira on kehittynyt valtavasti! Kurssin sisältönä on ollut odottaminen, perusasento ja liikkelle lähteminen, luoksetulo, eri asennot: istu/maahan/seiso, kontakti ja ensi viikolla olisi ns. loppukoe; seuraaminen häiriön aikana ja lyhyt paikallaolo :) Pääosan treeneistä Kakara odottaa autossa ja saattaa haukahdella, jos olen liian lähellä autoa - mutta muuten se on hiljaa. Alussa ja lopussa otetaan lyhyt treenituokio sen kanssa / käytetään välissä esimerkkinä.

Nyt taas helle painaa päälle ja on oikeasti niin kuuma ja illemmalla niin järkyttävä määrä ötököitä, että koira ihan hulluksi tulee. Treenit jäävät aika lyhykäisiksi. Viime tiistaina jälkitreenien jälkeen käytiin hiekkakuopilla rellestämässä ja kahlailemassa. Heitin pari heittoa veteen ja pari maalle damilla ja hienosti se ne haki. Mahtavasti pentu myös hakeutuu jo aika automaattisesti tuohon vasemman jalan tuntumaan. Yksi heitto itsellä meni överiksi ja heittokäsi lipsahti. Dummy lensi 30 metrin päähän ja manasin mielessäni, että ittehän tässä pitää varmaan uimasille lähteä (ei olisi ollut haitaksi :D). No reipas pentuhan sen haki hetimmiten sieltä valtavan suoralla uintijanalla! Hyvä poika!

Yksi virallinen tuhoaminen on meilläkin nyt sattunut! Koiruudet olivat olleet kotona kaksi tuntia yksin, kun tulin navetalta. Kaikki oli hyvin ja tarkistin vedet, käytin koirat ulkona pikapissalla sekä lähdin itsekin suihkun jälkeen kyläilyreissulle. Tulimme takaisin 3 tunnin kuluttua ja toinen pyykkikori oli kokenut tuhon! Pajusta punottu kori oli päreinä pitkin olkkarin mattoa. Mitälie protestointia tuplajättämisestä ;) Ei voi aina tietää noiden karvakorvien korvien välisen tilan liikkeistä, joten kerättiin päreet pois ja mietittiin sitten, että ollaan me vähällä päästy. Kaksi kirjaa on myös kokenut kulmien pyöristyksen ja toinen saatiin onneksi verekseltään kiinni ja päästiin siitä kieltämään.

Pari viikkoa sitten sain napattua harvinaisen kuvan. Uniahan tuo näkee valtavasti ja joskus se urffailee ja pikkusen muriseekin, jänniä unia siis. Tässäpä kuva leijonanharjasta joka nousee koko selän pituudelta joskus harvoin kun on oikeesti jännät unet menos ;)

Unennäkijällä karvat pystyssä...

Torstai 19.05.2011

Lääkärissä käynti sujui tänään ihan yhtä mallikkaasti, kuin viime kerrallakin. Painoa oli tasan 14 kg ja Johanna (Eläinlääkäri) tuomitsi pennun kaikinpuolin terveeksi, hyvässä kunnossa (Ei liian lihava tahi laiha) olevaksi ja löysi molemmat killuttimetkin helposti. Pistämistä tuo koiruus ei edes huomannut, oli liian I-H-A-N-A-A, kun sai nameja ja kaikkea. Punnitus meni mainiosti, kun muistin tällä kertaa sanoa, että älkää laittako maahan nameja, kun tämä tuppaa menemään aikasta sekaisin niistä maassa :D

Siinä samalla kyseltiin, kuinka sujuu kynnenleikkuut kotona? Hyvin. Entä silmien, korvien ja hampaiden katsominen? Hyvin. Johan se antoi lääkärinkin katsoa hampaat ja muut hommelit kunhan malttoi hetken keskittyä olemaan paikallaan. Ristus kehuttiin kunnon energiapakkaukseksi, erityisesti bordercollieita kasvattava tuttuni (Eläinlääkärin avustaja) sanoi että hän luuli oman rotunsa olevan energinen! Nyt toivottavasti vuoteen ei sitten tartte lekurille mennä! Ei sillä etteikö siellä olisi kivaa, vaan emme toivo sairauksia tms.

Viime viikolla kannettiin kyyhkyä ja mallikkaasti sitä kanniskeltiinkin. Nyt pidetään riistataukoa hetki ja dameillakin harjoitellaan rajoitetusti. Tosi mainiosti tuo kanniskelee noutokapulat, metalliesineet (oma ruokakuppi), kuin avustaa minua päivän askareissa (noutaa kännykän muunmuassa).

Vaan tänään käytiin kuuntelemassa ampumaradalla laukauksia. Kuvan otin ihan alusta, kun odottelimme laukausten alkamista. Todella rohkeasti lähdettiin sitten käpsyttelemään kohti ampumapaikkaa ja hienostihan se meni. Namilla palkkasin aina, kun tuijotteli tarkkaavaisena ja oppi nopeasti homman jujun, että istuessa saa palkkaa. Edettiin hiljakseen ja laukauksilla pysähdyttiin. Käytiin ihan viiden metrin päässä ampujista tuumailemassa tilannetta ja eipä ollut kehuilla rajaa, kun mahtavasti oleskeltiin paikoillaan tarkkaavaisena, mutta rauhallisesti!

Tuolta laukausharjotteista sitten ampaistiin suoraa Tastulan kentälle, jossa koulutettavat jo odottivatkin. Tänään oli ohjelmassa paikka-käskyn harjoittelua arkielämää varten ja kaikki onnistuivat ainakin jäämään hetkeksi paikoilleen istuen. Hyviä oppilaita siis! Viikon päästä nähdään, kuka on jaksanut treenata ja kuka ei ;) Ristus osoitti hienoa keskittymiskykyä ja jätin sen paikoilleen istuen, maaten ja seisten, käyttäen pentua esimerkkinä, kuinka asia opetetaan. Taas sai pentua kehua, kun se oli niin mallikkaasti!

Kuvakoostetta lisään huomenissa / viikonloppuna.

Odotellaan pari kuukautta, tuleekohan meille silloin se kuuluisa uhmakausi? Tuntuu, että kaikki menee nyt niin täysin kympin arvoisesti tämän kanssa, että takapakkia odotellessa!

Näin tarkkaavaisesti koiruus kuuntelee laukauksia.

Sunnuntai 08.05.2011

Jopas on ollut sattumia ja tapahtumia pienen pennun elämässä! Kuvagalleriaan on lisätty kuvia nopeasti kasvavan Ristuksen seikkaluista. Painoakin on kertynyt 12,2 kg, punnittiin 03.05.2011.

Noniin, hienosti on siis kasvanut pikkumies. Ei olekkaan enää niin pikkumies muuten, kuten kuvista näkyy! Olemme treenanneet harvoin dameilla ja keskittyneet pääasiassa poikakoirien tyypilliseen ongelmaan: "Kun persus menee maata kohti, leukojen on auettava" - aka suussa oleva esine tippuu. Tätä on työstetty ja nyt toista kertaa variksen kanssa Ristus pudotti sen vain kerran - koska ensimmäinen ote oli kaulasta ja se ei ollut pennun mielestä kiva kantaa niin. Se pudotti ja korjasi otteen, eikä enää edes korjaillut otettaan sen jälkeen. Valtavan taitava mies siis!

Käytiin Kaustisenseudun koiraharrastajien (KaKo ry) kentällä juoksentelemassa. Jake näytti hienosti isoveikkana paikat ja sitten koirat saivatkin tunnin odotella autossa kun ahkerat omistajat pykäsivät uuden PK-näkösuojan kentälle. Sen jälkeen koittikin aika jännälle tapahtumalle! Mentiin Tastulan rantaan ja koirat uimasille! Jakehan ei paljoa epäröinyt ja oli hetkessä 30-50 metrin päässä uimasilla. Ristus poukkasi pöljänä perään ja humahti melkein uppeluksiin toisella hypyllä. Sitä se vähän säpsähti ja tuli uiden rantaan. Pienen leikin jälkeen dami veteen ja pikkumies nouti sen mallikkaasti, tarttuen uidessa damiin. Vesi olikin tosinasta juttu! Ristus sai kahlailla vielä vedessä jonkin verran ja heitimme Jakelle damin 20 metrin päähän, jota ukko lähti heti noutamaan. Ristuspa yllätti ja lähti määrätietoisesti uimaan. Jake oli nopeampi ja Ristus ui sitten aivan Jaken rinnalla rantaan. Eipä olisi voinut oikein helpommin sujua veteenopettelu.

Hienosti on myös malttia pikkumiehellä, täytyy myöntää. Ristus osaa jo jäädä odottamaan seisten, istuen ja maaten josta yleensä palkkana on ollut luoksetulokutsu, jota noudatetaan valtavalla innolla.

Nyt odotellaan toisia rokotuksia ja sitten pikkumies saa osallistua meidän kanssa tokokurssille, jota vedän aloitteleville ja jatkaville koirakoille.

Hienosti tuodaan uimalla damia!

Maanantai 18.04.2011

Huomenna se on hieno päivä - rokotuspäivä! Ristuksen kanssa sitten aamulla mennään heti Småböndersiin Pieneläinklinkka Johanna:aan, tapaamaan paria tuttua siellä. Uskoisin, että pikkuherra on varsin mallikkaasti tämän reissun.

Painoa on kertynyt ja viime mittaus oli Tiistaina 12.04 jolloin yksitoistaviikkoisen lukemiksi saatiin 9,6 kg. Tasaanen tahti jatkuu siis.

Ristuksen jännin ja taatusti kivoin juttu oli sunnuntaina, kun otimme ja käväisimme tuossa lähimetsässä. Täällä kevät on tullut kohisten, kuten kuvista näkyy! Tutkittiin käpyjä, oksia ja kas kummmaa - löytyhän sieltä damejakin! Ylitimme myös kapean sillan useita kertoja ja kastelimme tassut pikku ojassa. Ristus huomauttaa, että se oli vallan syvä oja ja hän hyppäsi siihen, niin että ainakin metriset vesikaaret lensi! (Vaan vaines, vettä oli 10 cm ja pari pisaraa lennähti) Mutta ainakin oli jänskää!

Me ihmiset ollaan sairastettu B-influenssa ja allekirjoittanut sairasti siihen yhteyteen myös infektioastman - viikon kuumeilun jälkeen alkoi jo jalat kantaa ja päästiin tuolle metsikköreissulle. Vaikka tauti oli kova ja todella inhottava, jaksoin silti jonkin verran treenata lähihakupillitystä ja perusasioita (istu, maahan, seiso).

Muuten elämä on sujunut varsin mallikkaasti, Ristus on syönyt vain värityskirjan kulman, vesiväripaletin kulman ja parit reiät se teki miun sandaaleihin. Käytännöllisesti katsoen ei ole tuhottu mitään.

Ainiin, kannettiinhan me isoa varistakin kuivumaan varastoon, siitä hommasta koiruus piti. Aluksi mietittiin kuinka niin hemmetin isoa lintua voi pieni koiranpoika kantaa, mutta löytyihän se ote sieltä viimein.

Metsäreissulla on jännää!

Keskiviikko 06.04.2011

Nonnii!

Meillä on nyt eletty jännittävän aktiivista elämää ja koiruuden sisäsiisteys on lähtenyt todella hyvin käyntiin! Kaksi yötä tulee nyt heti mieleen, kun Ristus on minut herättänyt että ulos pitäisi päästä. Viime yönä uuppasi muutaman kerran ja mentiin ulos puoli viideltä yöllä ja tulihan sieltä molemmat tarpeet sitten hienosti ulos. Toissayönä piti minun herättämiseen käyttää hieman suurempia keinoja, elikkä koiruus hakkasi pahvilaatikolla seinää. Ja taas säilyi keittiön lattia luuttuamiselta - se on nimittäin suosikkipaikka, minne sisävahingot tulevat - jos tulevat.

Harjoituksia on pidetty niin istu-maahan-seiso muodossa, kuin ruokakupilla odottamisessa. Eniten kumminkin on nyt treenattu lähihakua pillityksen kera. Siinä poika onkin tosi hyvä! Samoin mukana on damien löytämistä milloin mistäkin.

Ristus täytti eilen 10 viikkoa ja painoi 8,6 kg, joten kilo on tullut tasan viikossa lisää. Maha laskeutuu tosi hyvin ruuan jälkeen ja energinen pentu on kyllä.

Teimme myös pitkän matkan Kauhavalle (tunnin ajo) ja Jake oli tukena ja turvana pienelle takaluukussa matkustaessa. Sama homma, tultiin takaisin ja nyt sujuukin sitten jo takakontissa oleminen mallikkaasti.

Rokotusaika on sitten 19 pvä. Suunnitelmissa myös paukkeeseen totuttamista, kunhan saadaan Tonin kanssa sumplittua tarpeeksi vapaata.

Vauhdikas palautus pentudamilla, joka jotenkin kummasti oli ilmestynyt takapihalle... (Aka. sinne piilotettu Ristuksen näkemäti ;) )

Tiistai 29.03.2011

Hienosti on meidän arkielämä lähtenyt sujumaan. Paljon odotettua paremmin! Hyvin tulevat juttuun Ristuksen kanssa niin tyttö, kissa (Morris), kuin Jakekin (vähän vanhempi labbis). Jake nyt on hieman varautunut vielä, lähinnä sen vuoksi, että pentu tukkii lähelle koko ajan vaikka Jake haluaisi olla ihan rauhassa. Onneksi vanhuksellekkin on järjestetty omaa aikaa!

Mitä meidän arkeen sitten oikein kuuluu, ihan aikuisten oikeesti? Molemmat käydään töissä kumminkin ja on kaikenmaailman hässäkkää milloin tytön ja Jaken kanssa. Morriskin on ihan ikioma persoonansa. Pentu on hyvin sopeutunut siihen, että käydään ulkona tarpeilla, öisin tulee tietysti vielä vahinkoja sisälle, kun ei jaksa koko yötä pidättää (eikä ole vielä tarveskaan). Aamulla lähdetään töihin, Toni menee jo seitsemäksi, sitä ennen mie käytän Jaken lenkillä ja on Ristuskin päässyt hyvällä säällä "lenkille" sitten Jaken jälkeen - lenkkimme tässä tapauksessa on siis kierros rivitalon ympäri tai tuohon meidän takapolkuun tutustumista!

Tätä kaikkea ennen on tietysti koirat syöneet - Minä lähden talosta siinä 8 paikkeilla aamulla, vien tytön hoitoon ja sitten Ristuksen hallille päivähoitoon Tonille, jossa sillä on koirakontakti (Madde, pitkäkarvainen Collie narttu 7 kk) toisessa huoneessa pienen portin takana. Päivällä Toni ja muut konttorissa kävijät sitten vahtivat pissatukset ja päivän ruokailun. Neljältä pääsen töistä, haen tytön ja koiran jonka jälkeen ajellaan kotiin laittamaan koirille ruuat ja ihmistenkin sapuskat valmistuu siinä samalla. Toni tuleepi töistä tuossa viiden aikaan, käyttää Jaken lenkillä ja illalla on sitten treenituokioita pitkin iltaa ja tytön mentyä nukkumaan seitsemän - kahdeksan maissa on todellista aikaa koirille.

Tänään punnittiin taas meidän pentu ja paino oli 7,6 kg, aikaisempi painotulos oli TI 22.3 6.5 kg ja TI 15.3 paino oli TI 15.3 5,1 kg. Mielestäni mennään ihan hyvin ja tasapainoisesti, vaikka tuntuu, ettei Ristuksen maha pömpötä ollenkaan missään vaiheessa. Hyvin vähän ruokailun jälkeen hetkellisesti, mutta tasaantuu tosi nopeasti.

Kaikkein hienointa on ollut kun Ristus niin hyvin uskoo, ettei tiettyjä asioita saa pureskella ja muistaa hyvin ne paikat/tavarat. Kissaa saattaa yrittää jahdata (syy on kissassakin, joka yrittää sen kanssa leikkiä...), mutta tästä ollaan kovaa vauhtia pääsemässä erilleen. Saldona tuhoamisesta on yksi kirjan kulma ja ööö... parit hampaanjäljet miun yksissä sandaaleissa? Ei pahasti siis.

Treeniäkin on aloiteltu, tutustuttu Dameihin, pilliin ja kupilla odottamiseen. Jälkimmäinen sujuu jo erinomaisesti! Pillillä meillä harjoitellaan jo istumista (pip), luosketuloa (pip-pip) ja etsintää maasta (pi-piu, pi-piu). Samalla ohjelmaamme kuuluu istu-maahan-seiso käskyjen opettamista leikin ja palkkaamisen kautta.

Meillä muuten hämmästyttävän paljon matkitaan Jakea - nimimerkki Ristus 9 viikkoa - nostanut jalakaa jo kolmesti pissiessä!

On muuten jännitystä ilmassa, malttaako olla menemäti, vai eikö - kas siinä pulma!

Keskiviikko 16.03.2011

EKA yö ilman sisävahinkoja!