Jake ::: Perustiedot : Sukutaulu : Terveystiedot : Kilpailut : Kuvagalleria

Jaken matka päättyi vanhuuteen. Pää olis vieny vielä vaikka minne, mutta kroppa ei tullut enää perässä.

Sillä talven aikana oli hieman epäpuhtautta liikkeissään, sellaista vanhuskoiralle normaalia. Ennen pääsiäistä oli kantohanget, jotka aiheuttivat Jakella epätasaisuutensa vuoksi takajalkojen altamenemistä pari kertaa. Se tavallaan vain nytkähti, vauhti ei edes hidastunut, eikä sillä ollut vaikeuksia jatkaa matkaa.

Mutta juuri ennen pääsiäistä sen kunto romahti. Etupäätä se ontui ensin 3 m aamulenkillä 1pvä huhtikuuta. Iltalenkille pyysin Tonin mukaan ja teimme sen koiranomistajan raskaimman päätöksen. Iltaa kohti Jake ontui sisätiloissa voimakkaammin, annoimme pari rimadyliä.

Aamulla koira oli selkeästi huonompi ja rimadyliä meni pari aamun mittaan. Kaivoin haudan pihamaalle. Kävin Jaken kanssa viimeisen metsästysreissun yhdessä. Olin vienyt aamulla sorsan piiloon lähimetsään ja puin metsästyskamppeet niskaan. Jake hämmästyi iloisesti kun pyssyn olalle vietyäni pyysinkin sen mukaan. Se lähti iloisesti matkaani ja kävimme ihan pienellä lenkillä.

Sitten Jake sivulle, yhden laukauksen ja päästin koiran metsään. Se löysi sorsan loistavasti ja toi sen minulle. Pyysin sen siltä pois ja annoin takaisin. Se sai kantaa sen vielä kotiin viimeistä kertaa.

Tuija oli hyvästellyt Jaken aamulla. Toni tuli töistä ja vietti hetken Jaken kanssa. Se sai herkkuja. Lähdettiin autolla lekuriin, Jake kyytillä ja vieressä puuarkku, jonka Toni oli tehnyt.

Kauhean iloinen tättärähäärä pappa meni eläinlääkäriin taas häntä karmeja paukutellen. Sillä oli kivaa, koska lääkärit ovat sen mielestä todella siisti juttu. Pappa pöhisi onnessaan, aivan sykkyrälle meni taas. Piikit pistettiin ja Jake nukahti Tonin syliin häntä vielä lattiaa paukuttaen.

Kannoin koiran autoon ja arkkuun ja itku tuli. Molemmilla. Hetken keräiltiin itseämme ja lähdimme kotiin hautaamaan rakkaan koiran.

Hyvää matkaa ja kiitos kaikesta, Jake.

TK1

Jummi-Jammin Long John

Musta, Labradorinnoutaja, Uros
FIN36212/03
s. 30.07.2003
k. 02.04.2015
Lonkat: BB
Kyynärät: 00
Silmät: Terveet (24.02.2011)
Paino: 34 kg Korkeus: 58 cm

Kasvattaja: Lappalainen Maija, Palokka
Kennel Jummi-Jammin

Luonnetesti: 219 pist. +++ Laukausvarma
NOME-B: ALO 2
TOKO: TK1, AVO 2
Näyttelyt: KÄY ERI, PU2, VASERT / VET ERI, SA

Käytetty käytännön metsästykseen. Ajoi riistaa myös hyvin ylös vesitöissä - kortteessa.

Jalostustietojärjestelmässä

Varsin mallikas uros, joka osasi taatusti kietoa tassunsa ympärille kenet tahansa. Uskomaton yleisönnaurattaja, joka rakasti olla huomion keskipisteenä. Meni kenen tahansa matkassa mitä temppuja vain tehden (etenkin, jos viejällä oli nakki!). Hieman yli-ystävällinen, eikä aina tajunnut kokoaan.

Jake ei vanhentunut koskaan. Se rakasti uimista ja ui hyvin (liiankin) itsenäisesti. Muutenkin itsenäinen ja hieman kovapäinenkin. Kun tietää kikat tämän kanssa pärjäsi. Pahapäinen se kumminkaan ei koskaan ollut, mutta esim. kännissä olevia ihmisiä se ei voinut sietää.

Toiseksi paras asia, mitä Jake tiesi, oli talvi ja lumi! Se rakasti kieriskellä, liukua ja kaivautua lumessa. Vanhanakin se höpsähteli ja meni häntä koipien välissä LUJAA pihassa ja lenkeillä kun höpsyys iski...

Jake oli "täyseläkkeellä" pari viimeistä vuotta, mutta uutena tehtävänään sillä oli syksyllä 2014 tyttäreni Tuijan kanssa puuhailu tottelevaisuuden merkeissä. Pyrimme huolehtimaan vanhenevasta koirasta parhaimmilla mahdollisilla tavoilla. Jake kävi talven 2014-2015 vielä aamuisin ja iltapäivisin yhdessä lenkillä muun lauman kanssa, kytkettynä toki koska papparainen ei oikein malttaisi käyttäytyä ikänsä vaatimalla tasolla, vaan juoksisi pitkin metsiä nuoren teinikoiran lailla. Kroppa ei enää sitä kestä.

"Leijonakoira käyttäytyy suoraselkäisesti ja kuninkaallisesti. Se haluaa mielellään tehdä ihmisestä palvelijansa. Se on voimakasluonteinen ja tuntee arvonsa, mutta samalla se on tunteellinen. Sen huumorintajua ei kukaan voi vastustaa."

Jake ::: Perustiedot : Sukutaulu : Terveystiedot : Kilpailut : Kuvagalleria