Santun ja Helin Labbikset
Kaamea kiilusilmähirviö metsässä! HUI! Eivaan Jake-pappa ilmaisee MEJÄ-kaadon.
Myöskin koulutuksessa pappa on saanut istuskella ja tehdäkkin vähän jotain. Mie ohjaan vielä sunnuntain kokeessa Jaken - kokeillaan vielä yhtä taktiikkaa, eli hillitön hypetys päälle ja armeijakäskyt käyttöön.
Verijäljen tein torstai-iltana Jakelle ja sillä oli alkumakaus, 150 metriä, makaus ja 90 asteen kulma, 150 metriä, makaus, 100 metriä, makaus ja 90 asteen kulma - josta vielä 150 metriä eteen kaadolle.
Kyllä oli papan ilme mahtava, kun sille kötöstin valjaita perjantaiaamuna auton peräkontissa päälle. Vielä naru kii ja mentiin. Pappa löysi itsenäisesti alkumakauksen ja vaatimattomasti ruoppasi sitä kahdella tassunpyyhkäsyllä. Sitten pappa tasaisella puksutuksella meni nenä maassa. Pari kertaa se hukkasi jäljen /muuta mielenkiintoista huomas - jolloin palautin sen jäljelle suhtis tomeralla käskyllä.
Näin se meni pääpiirteittäin. Makaukset se raapaisi tuollai kevyesti ja jäljellä puksutti tasaasesti mutta hukkia tuli - joten myös niitä jäljelle palauttamisia. Mutta ! 10 metriä ennen kaatoa koiralla loppu paukut. Ihan totaalisesti. Ei fyysisesti, mutta henkisesti koira oli totaalisen loppu. Taputin pari kertaa kyljelle ja rohkaisin aika reippaasti menemään vain jälkeä. Ja ai että sitä hymyä, kun se löysi jalan ja pisti maate sen taakse! Todellinen työvoitto oli tuo ja pitää pohtia ensi treeniä huolellisesti, kun tapahtui tuo totaalinen uuvahdus. Parilla kannustuksella se nosti jalan, irroitin liinan ja sitten käpsittiin autolle.
Malttoi se kumminkin sen jalan kantaa autollekkin asti ;)
Hyvää vapunviettoa vaan kaikille! Meillä on tämä blogi ollut hiljaiselossa viime aikoina. Jake ei kumminkaan ole maannut laakereillaan, vaan elellyt ja treenannu entiseen malliin. Kisoissakin ollaan pyörähdelty!
Tokopuolella ei ole mennyt kamalan vahvasti, toki painaa se seikka siinä, että Toni on siirtynyt ohjaamaan Jakea ja pieni yhteissävel kisoissa tulee vain löytää. Samalla Toni kertaa kisojen sääntöjä ja oppii kantapään kautta, ellei muuten ;)
Misterkisoissa käväistiin Kaustisella, tämä oli meiltä vähän sponsorointireissu omalle metsästysseuralle, mutta hyvinhän se meni. Jake voitti oman luokkansa ollen VET ERI ja lopenviimen ROP-kehässä VET VSP.
Jake tullaan vielä näkemään ainakin tokokisoissa, mutta selvää on, että nomepuolella vain pienellä todennäköisyydellä. Ongelmana on vahvaan pinttynyt tapa pissiä ruutuun. Se ei pudota koskaan mitään suussa olevaa, mutta saattaa tätä merkkailua harrastaa niin mennessä, kuin palatessakin. Vaikka motivaatio olisi mikä.
Tästä esimerkkinä treeni, jonka tein maaliskuun alussa: Jake oli autossa, kun otin nuoremman koiran ja sangollisen variksia (5kpl) mukaan ja menimme näkyville metsän laitaan. Vein linnut metsään ja haetutin ne nuoremmalla. Vein metsään uudestaan kolme lintua ja hain Jaken autosta. Nuorempi koira sai tulla harjoittelemaan paikallaan oloa - jos vaikka pappa hommia tekisi haluamallani tavalla! No into piukeena ja vähän ääntäkin papasta lähti, ennenkuin annoin luvan mennä ruutuun. Menihän se ja LUJAA! Eikä mitä, 10 metrin päässä pissille puun luokse. Sain sen palaamaan luokseni ja annoin nuoremman koiran (joka oli varsin maltillisesti odotellut) hakea linnun. Lintu tuli nopeasti käteen. Pappa tuntui menevän solmuun intopiukastaan ja annoin sille luvan lähteä hakuun. Se oli taas 10 metriä ja vasemmalla oleva mänty merkattiin. Taas koira luokse ja pikkuunen ruutuun ja sieltä lintu. Ajattelin, että josko se kolmannella kerralla, kun näytti jo siltä että pappa kiipiäis vaikka pers eellä puuhun, että se pääsis töihi!
No... Menihän se, 10 metriä ja oikealla oleva mänty merkattiin. Kutsuin koiran pois ja viimeinen lintu haettiin metsästä nuoremman toimesta. Koirat autoon ja kotia.
Vanha pappa iloisena mettälenkillä.
Perjantai 17.02.2012
Jakella otti koville tuo kamala pakkasjakso ja hoidimme ahkerasti jalkoja, kun tassunpohjat kuivahtivat ihan kamaliksi. Helosaania kahdesti päivässä ja vähintään puoli tuntia sukat jalassa. Lenkeille koitettiin kötöstää sukkia ja takajalkoihin saatiinkin pysyvä patentti. Lenkit oli kyllä tosi lyhyitä. Varmaan ens talvena pitää sitten ostaa oikeen töppöset paapalle.
Tokotreenejä nyt ilman lauhduttua on päässyt tekemään ja olemme tulleet siihen tulokseen Tonin kanssa, että mie treenaan edelleen Jaken. Sillä on nyt vanhoja muistoja herännyt Tonin kanssa treenatessa ja nyt se on sitten epävarma munkin kanssa. Kokeessakin se luoksetulossa jäi jatsailemaan mun eteen, kun ei tiennyt tulisiko eteen vai sivulle istumaan. Pasmat sekasi siis. Hyvänä puolena on tuo luoksetulon pysähdys, joka toimii nyt.
Kelkkailua ollaan harrastettu ahkerasti ja Jake päästelee pahimpia höyryjään poikkeen. Se tykkää vetää ja juosta.
Käytiin paljon aikaisemmin (päivää en muista), pitkällä kävelyllä pyssyn kanssa. Nostelin pyssyä edelleen ampuma-asentoon lenkin aikana, mutta en ampunut. Jake istui aika hyvin, vaikka vähän jännittyneesti. Tein sille paljon mukamas tilanteita ja jatkoimme taas matkaa. Jake oli kytkettynä koko ajan miun vyöhön ja koivennosteluaikeista kielsin.
Pistää aina pohtimaan, kuinka pitkä matka me ollaan Jaken kanssa kuljettu. Sen hihankäyttäytyminen ei vieläkään ajoittain ole priimaa (kokeet), mutta on se parempaa, kuin Tampereella kahdella tassulla ohittaminen. Jake on myös ollut hirveän hyvä opettaja, se ei koskaan ole ollut helppo koira. Sen kouluttaminen on myös vaikeaa, koska sitä ei ns. ole opetettu oppimaan. On se kumminkin sitkeällä yrittämisellä oppinut pari temppua ;) Kierimisen, tassulla heiluttamisen, namin pitelyn kuonon päällä ja päivää-käskyn.
Mutta ei se sillälailla opi, kuin Ristus, joka kumartaa, kun minä kosken varpaitani... Mutta ihana höpsö pappa se silti on ;)
Jaken jalkahoidossa käytettävät sukat.
Sunnuntai 08.01.2012
Alkaa häämöttää kahdeksan ja puoli vuotisuus Jakellekkin. Joulut ja uudetvuodet meni. Jake edelleen ikinuori vanhus, jolla oli eka harmaa karva oikeassa silmäkulmassa!
Tonikin oikeasti treenasi Jaken kanssa pitkästä aikaa ja teki Toko:n avoimen liikkeet. En ollut seuraamassa, mutta olihan ukkeli mennyt ainakin energisesti ja innolla. Tokosta ollaan pidetty ihan tarkoituksella treenitaukoa, ettei tule hiottua liikaa ja saadaan kisoihin entistä enemmän intoa. Mahdollisesti tänä vuonna Toni ohjaa Jakea parissa avoimessa, saa nähdä kuinka tuon Ristuksen kanssa nyt menee - kun en itse saa ohjata samassa luokassa kahta koiraa.
Jake on myös päässyt kelkkalenkeille nyt, kun lunta on tarpeeksi. Samoin se on saanut nauttia lumessa piehtaroinnista kovasti. Meille paukahti myös pariksi päiväksi parinkymmenen asteen pakkaset, joten uudelle punaiselle takille tuli käyttöäkin! :)
Tavoitteeksi Jaken kanssa otan sen AVO ykkösen tokosta. Se ei ole kaukana, mutta eipä tuo haittaa vaikkei tulekkaan. Käydään yhdessä näyttelyssä kaustisella ja kesällä mennään vielä kokeilemaan nome B:tä. Saattaahan tuo olla, että me ei sitä kakkosta kummempaa saada tuon merkkailun takia mutta kumminkin. EI voi voittaa, jossei veikkaa ;)
Uusi takki.