Santun ja Helin Labbikset
Käytiin Jummi-Jammin pikkujouluissa ja siellä osallistuin Jaken kanssa ALO-luokkaan Mölli-WT:ssä. Jakehan hoiti homman kotiinpäin ja toimi yllättävän hienosti. Aina tuo vanhus jaksaa yllättää ja Tonin kanssa automatkalla harmiteltiinkin taas sitä, että mihin tuon kanssa olisi päässyt, jos sen olisi pentuna saanut. Kyllähän tuota sen luonnetta arvostaa ja työkykyä (vaikka on sillä en raisttavatkin puolensa... ;) )
Eka rasti oli ihan vain lähetys alueelle x keskellä peltoa ja siitä damin ylösotto. Hylkäsin Jaken kanssa pillihommat tyystin, kun ei se niitä sillai osaa. Palautus meinasi mennä vähän pitkäksi, mutta eteen meni ja dami nousi käskystä! Kakkosrasti olikin sitten ihan vaan laukas ja heitto metsään, jonka jälkeen lähes samasta paikasta pellon keskeltä kuin ykköstehtävässä dami talteen. Ohjaajan ollessa pihalla ku lumiukko Jake kumminkin hoiteli homman kotiin ja Damit tuli. Palautuksissa ja metelissä olis vielä hiomista... ja vois jättää pissimättä siihen pajukkoon! Kolmas tehtävä oli suora lähetys metsän reunaa sen kulmaan, jossa dami. Jake juoksi suoraa, haki damin ja kävi pissillä ja toi mulle. Nyt oli aika jees palautus, kun menin kyykkyyn. Neljäs tehtävä oli heitto kvaak kvaakilla peltoon rinteen taa ja siellä Jake vähän joutu keskittymään, että dami tuli löydetyksi. Markkeeraaminen onkin sen vahvin puoli. Ja löysihän se korren, johon jalkaa saattoi nostaa.
Meillä oli hauskaa ja se oli pääasia. Minusta on edelleen tosi tärkeää, että tuon kanssa tekee edes jotain, kun on niin virtaisa, kunnossa ja pää vie vielä kovasti. Jaken FanClub tm sai taas uusia jäseniä ;)
Ostettiin sitten Ristukselle varattu punainen mantteli Jakelle. Sille se oli sopivampi.
Vähän kantoi huonosti, mutta oli se yllättävän hyvä!
Tiistai 22.11.2011
Jake jaksaa olla samanlainen tokokisoissa edelleen, kuin ennenkin. Iloinen, vähän pöljä ja taatusti 100% yleisömagneetti. Kokkolan kisassa failausliike oli liikkeestä seisominen + tuomarin sekä yleisön nauratus liikkeiden välissä hepulikohtauksella! Poika vetäs korvat luimuun, hännän koipienväliin ja juoksi kuin pahainen kakarakoira pitkin hallia ja pikkasen kehästä ulos kunniakierrokselle yleisön sekaan... Ohjaaja posket punoittaen sitten kutsui koiran takaisin, joka kehän rajaavan aidan yli loikkasi komeasti. Allan kokoili itseään hetken naurusta toivuttuaan ja jatkoimme koetta. Että sillalailla. Ei se oikeen noita kehuja kestä kokeissa. No, jos se olis seisomisen tehny kasin arvosest, ykköstulos olis ollunna.
Hassu poika käväisi myös Kaustisen möllitokossa ja sai kolmosen sieltä. Oli kehästä karkaaminen, johon nyt oman koiraseuran kisoissa pääsin puuttumaan vaadittavalla jämäkkyydeellä. Paikalla makuu meni nolliksi, kun se venytteli perään - pääsin korjaamaan tästäkin, eli hyvä että toisti meidän kisavirheen! Pysähtyminen luoksetulossa on vielä tosi hakusessa. Se ei meinaa mennä pojalle kaaliin, mutta parempi se on nyt tällä uudella "TOP" käskyllä.
Kotona se olla möllöttelee ja vaihtaa karvaa... Komeat mustat villakoirat juoksee sängyn alla harva se päivä ja vähintään joka toinen päivä saa heilua imurin kanssa.
Kotitreeneissä maanantaina Jakella oli motivaatio kohdallaan! Kaikki liikkeet tehtiin taas niin hyvin, kuin taidettiin. Seuraamisessakin oli kiinni reidessä ja uskon, että kun saan treenit sujumaan vähän yli, niin kisasuoritus olisi aina parempi. Ja se näkyy ihan tuloksessakin. Toni tulee aina avustamaan hypyn kanssa, niin saadaan Jake olemaan reagoimatta liikkurin käsky/oletko valmis/käsky komentoihin. Enemmän kisamaista treeniä Jakelle vain. Ehkä se joskus sitten natsaa.
Löysin vanhan kuvan Jakesta esiintymässä 4H-tapahtumassa vuosi/kaksi takaperin. Kuvasta käy ilmi Jaken uskomattoman hirveä hyppytyyli. Esittelimme tokoa ja kaksi päivää ennen tuota tapahtumaa treenattiin nopsaa tuo hyppynouto, jonka Jake suoritti vaivatta!
Jaa-a. Voiko tämän huonompi enää olla hyppytyyli?
Keskiviikko 28.09.2011
Jaken kanssa käytiin tokokisoissa Kaustisella. Allan Aula tuomaroi meidät II-tuloksen arvoiseksi ja jossittelu on kivaa, niin JOS luoksetulo olisi mennyt edes 5 pisteen verran, niin ykköstuloshan se olisi ollut. Mukavaa oli kuitenkin, että koira oli ihan älyttömän positiivinen ja energinen koko suorituksen ajan! Vaikka tänä kesänä ei ole ykköstulosta saatu, niin olen itse hirmu onnellinen, että koiralla alkaa myös koetilanteessa kehässä olla samaa liekkiä, kuin treeneissä!
Ollaan käyty myös pari kertaa lintumetsällä. Tonin kanssa Jake oli hieman törttöillyt, mutta syytä oli ohjaajassakin ;) Toni oli ruvennut koiralle höpisemään ja Jake keräsi semmoiset patoumat, että eihän se voinut muuta kuin ampaista 300 metriä eelle ja linnut varmaan 500 metriä... Aina ei voi onnistua!
Vaihtelevasti treenataan tokoliikkeitä, noutohommia (Jaken luoksetulo on parantunut!) ja PK-jäljen alkeitakin olen vanhan koiran kanssa tutkiskellut. Hyvin se menee nenä maassa ja hokasi kepitkin nopsaa. Koulutellaan myös torstaisin ja nyt vaihtuu sunnuntaille treenipäivä.
Mitähän sitä vielä - ainiin Seinäjoen KV näyttely lähestyy, sinne mennään ja Tampereelle olen Jaken ilmottanut näyttämään taas itseään. On se hieno vanha herra, niin pitää vähän käydä noissa näyttelykehissäkin! Suunnitelmissa on myös kahdet/kolmet tokokisat vielä syksylle.
Vauhdikas noutokapulan takaisintuonti.
Lauantai 27.08.2011
HUOMIO HUOMIO:
JOS olette veteraaniluokassa sijalla yksi yhdestä koirasta ja ette saa SERT:ä, niin älkää hemmetissä lähtekö pois näyttelypaikalta, kuten allekirjoittanut. Koiraa tulisi esittää vielä ROP-kehässä ja se voisi sieltä saada VSP tai ROP.
Ei siinä. Meille sanottiin aika monelta taholta että se oli siinä nyt, että voi lähteä, kun sertiä ei tullut. Haimme arvostelun ja se annettiin meille, eikä sen kummemmin sitä kommentoitu. Olimme jo pitkän matkan päässä (puolessavälissä kohti Kaustista), kun Tonin sisko soitti, että meitä olis siellä kaivattu ROP-kehässä. Eipä siinä, sai joku onnellinen nartunomistaja ilmasen ROP VET arvostelun - että jollekkin tuli hyvä mieli onneksi :D Eikä harmita enää niin paljon, kun kuulimme, että "kotiinpäin" meni sekin. Jummi-Jammin Sirius Rouge voitti kyseiset arvonimet. Onneksi olkoon!
Olihan se näyttelytalutin ihan liian pitkä Jaken mielestä, joten ystävällisenä koirana se lyhensi sitä! Kiskaisi vain ihan pikkuisen kovempaa ja se napsahti poikki. No ei siinä, omasta mielestäni se on nyt hyvänmittainen. Eipähän roiku metrin remmi perässä ja tartte kietoa sitä käden ympäri niin paljon.
Jake esitti tosi hienoa ravia sekä näytti hampaat tuomarille nätisti. Aika kauan se tuomari Jakea katseli, kehotti uudelle juoksukierroksellekkin. Kehuja sateli, että on hyvänmallinen pää ja reipas luonne. Itse olen Jaken juoksemiseen ja seisomiseen tosi tyytyväinen.
Olihan siinä sitten tapahtumia ensinäyttelyn verran! Ensi kerralla viisaampana ja luottavaisin mielin, koska Jake on hyvässä kunnossa ja tuomaritkin siitä ovat aina tykänneet.
Sievin ryhmänäyttely - ERI, SA, VEK 1/1.
Tiistai 23.08.2011
Jake oli sorsamettällä lauantaina. Lievää hösellystä oli alussa, mutta kyllä se siittä asettui. Sitä pientä ääntähän se pitelee. Käskimme sen töihin kortteeseen hetken kuluttua, mutta se päätti mennä uimaan. Jake nyt on Jake, aika tyypillistä sille Tonin mukaan. Soudimme toiselle puolelle kortetta ja sitten Jake nousi ylös kortteeseen ja alkoi tehdä töitä. Se nostikin haapanan ylös ja kaksi ampujaa ampui suvereenisti ohi. Mutta koira toimi ja sai kehuja!
Päivällä oli pieni lepotauko ja Jake oli makoilusta hieman kankea. Kävelytin sitä ja se vertyi jo paremmaksi. Iltalennolle mies sai taas osallistua ja tehdä vähän töitä, mikä oli oikea ratkaisu, sillä nyt kankeutta ei esiintynyt, eikä aamullakaan. Illalla hierottiin koira ja pestiin lämpimällä vedellä tietysti. Hyvin maitto uni yöllä ;) Pistää kyllä pohtimaan, että mahtaakohan Jakesta olla mettälle ensi vuonna, mutta onneksi se on sen ajan murhe. Katsotaan paapan kuntoa ja intoa jos sitten vaikka huonommaksi menee, niin tehdään edes joku superlyhyt reissu sen kanssa. Tekemisen palo tällä koiruudella on vielä kova, eikä se vanhuus sillai näy.
Jake on nyt menossa veteraanina näyttelyihin Sieviin! Siellä on tosin 34 labbista kehässä ni saapa nähdä - mutta parhaamma yritämme! Olemme myös katselleet näyttelyitä, Seinäjoen KV olis ihan kiva ja sitten Tampereella olisi ihan kivanoloinen näyttely joulukuussa! Silloin ei muutenkaan ole juuri mitään, niin vois harkita ilmottautumista.
Kaustisella startataan tokossa taas ensi kuussa. Allan Aula vois armahtaa meitä ja toivottavasti saatas edes kerran se AVO1 tulos ;) Innolla odotan, minkä liikkeen Jake sekoilee tällä kertaa! Viimeksi se sekoili Kaustisen kokeessa kaukokäskyt, eli meidän bravuurin...
Jake käväisi myös Tonin kanssa kyyhkyspassissa istumassa ja siellä se oli ollut mallikkasti. Pari kertaa se oli meinannut ruveta hiljaa ökisemään, mutta komennuksesta oli taas hiljentynyt. Malttoi olla hyvin paikallaan ja löi jopa maate. Toni nyt ei ole mikään maratoonari passissa olija, taisi se hurjan parituntia olla siellä. Saalista ei sillä kertaa saatu ja kaukaisia havaintojakin oli vain pari kappaletta.
Pojat oottaa vielä kiltisti sorsamettälle menoa.
Torstai 21.07.2011
Vimpelissä oltiin katsastamassa Lappajärvi. Jake oli tosi mielissään, kun pääsi keulassa matkustamaan. Jake sai myös uida paljon, joten senkin takia se tykkäsi. Yksi sorsa suivaantui Jakelle pahasti ja teki muutamia hyökkäyksiä koiraa kohti. Uskallus kuitenkin linnulta loppui ja pian sekin varmaan huomasi, ettei Jakea just nyt vois vähempää kiinnostaa. Taitaa Jake jo osata sen, milloin ollaan vapaalla ja milloin mettästämässä? ;)
Koira on ollut toko-treeneissä lähes täydellinen. Siksipä odotankin, että kisoissa ei olla niin täydellisiä. Starttaamme Kaustisella pikkusen rapian viikon päästä ja Laakon Tiina tuomaroi. Sivulletulotkin alkavat näyttää nyt treeneissä tosi hyvältä. Ollaan saatu nopeutta ja näyttävyyttä niihin.
Jaken kanssa ollaan aloitettu hiljakseen myös jälkitreeniä (Palveluskoirien jälki) ja ihan hyvin ukko on asiaa hokannut. Ihan lyhyitä jälkiä me ollaan sille tehty, mutta kepit se oppi heti kerrasta. Pitäisi vaan itseä ottaa niskasta kiinni ja treenata enemmän.
Toinen asia, mitä pitäisi tosissaan alkaa treenaamaan, niin verijälkeä. Muutamaa pikkualotushommaa olenkin Jakelle jo tehnyt, mutta se jäi kaikkien muiden kiireiden keskellä. Kisaamista ehkä, mutta tuskin. Pitää olla aika satavarma koiransa osaamisesta (ja omasta) kun ei nuo MEJÄ kokeet mitteen ilmasia ole. 100 euroa kokeesta, hu hu. Pistää tälläistä pienituloista ihmistä hirvittämään. Mutta ne maksaa mitä maksaa siinä vaiheessa, jos koira on hyvä. Minkäs teet.
Ukko mielissään kun pääsi keulaan!
Lauantai 02.07.2011
Tokokokeita takana kahdet, uimasilla käyntejä ja vähän treeniä... Myös yövahtina oltiin Kokkolan Kansainvälisessä koiranäyttelyssä!
Jaken kanssa ollaan kohotettu kuntoa kovasti. Uidaan 30 min/kerta, pääasiassa jokatoinen päivä ollaan uimasilla. Myös pyöräillään lyhyttä lenkkiä, joka sisältää ravia, käyntiä ja spurtin. Alkaa näkyä jo tuloksia! Ostin myös seuraavaksi Jahti Vahdin Energia-säkin kokeiluun taas.
Toko-kokeissa oltiin Vimpelissä ja Kokkolassa. Kokkolan koe oli tosi positiivinen, vaikka vain kolmostulos sieltä saatiin. Kokeen aikana koira oli parempi, kuin koskaan aikaisemmin. Ilma oli viileä, pilvinen ja tuulinen ja Jake oli tosi energinen. Vimpelissä aikaisemmin oli taas +31 astetta lämmintä ja aurinko helotti täydeltä taivaalta, joten olosuhteet olivat kamalat. Siellä Jake voitti luokkansa, kun toinen koirakko keskeytti. Muutenkin toko-kokeissa on ollut nyt tosi vähän osallistujia.
Nyt on osteltu treenejä varten merkkitötsiä, ohjatun noudon kapulat, Ristukselle oma noutokapula, metallinen noutokapula ja hankimpa ID-putkilot molemmille koirille. Ne saa kiinnittä pantaan ja sisälle saa pienen paperilappusen, johon kirjoitetaan osoite ja puhelinnumero.
Oltiin koko sakin voimin, eli minä, Toni, Ristus ja Jake vahtimassa Kokkolan Kansainvälisen Näyttelyn aluetta perjantai ja lauantai välisenä yönä. Hyvin koirat olivat koko ajan, eikä paljoa vahtimista ollut, kun yöllä satoi aluksi aika reippaasti ja sitten tihuutti. Parille teltanpystyttäjälle sai antaa neuvoja, mutta tosi asiallista porukka oli ja otti neuvoja hyvin vastaan. Kyllähän tuo lauantaina sitten uni maistui koko sakille...
Uimamaisteri Jake. Tarviiko tätä edes selitellä enää...
Lauantai 28.05.2011
Hierontaa ja hillitön ruusuke!
Niin tänään (pirteä) emäntä heräsi kello viisi, käytti koiran joka-aamuisella pissa/kakkalenkillä ja sitten (pahaa-aavistamattomat) koirat saivat ruuat.
Pari viikkoa sitten (mielenvikainen) nainen nimittäin sai päähänsä, että on nyt toipunut viime vuoden depressiosta (se surullisen kuuluisa yhden askeleen Alavus-koe...) ja (huomasi) ilmoittautuvansa Nivalan Nome-B:hen!
Eikai siinä auttanut, kuin nokka kohti kokeita, sillä Jake Helka-emäntänsä ohjaamana oli mahtunut mukaan tuohon mittelöön. Autoa pakattiin jo edellisenä iltana ja viimeiset kimpsut ja kampsut nakattiin autoon ja tunnin kuluttua (erittäin) väsynyt omistaja kampesi itsensä sekä koiran ulos autosta. Käytiin pissattelemassa ja Jake hyvin tuntui oikein tiristävän kaikki viimeisetkin pisarat pois - tosin vain huijatakseen.
Koe meni paremmin, kuin emäntä oli alunperin (järkyttyneenä) pelännyt, eikä koirakko joutunut näin ollen keskeyttämään toisella askelleella!
Kylmä hiki valahti omistajan keholle, kun tajusi ilmottautuessaan olevansa ensimmäinen koirakko. Häkeltynyt omistaja meni koiransa kanssa kuuntelemaan tuomarin kokeen avaamispuhetta ja otti pässinpää koiran mukaan. Jake oli kuullut jo hetki sitten, että ruutuun vietiin riistaa ja tajunnut muutenkin tilanteen ja koestressaajana aloitti ankaran piippauksen. Tuommoista piippausta en ole siltä ikinä ennen kuullut, joten (pahasti) järkyttynyt omistaja yritti keksiä hyviä pikaratkaisuja koiran hiljentämiseen. Onneksi kuitenkin kokeen aikana piippaus väheni! Lopussa ei piipattu enää lainkaan ja tietysti ei autossa suorituksen jälkeen... Hmph!
Ensimmäinen markki oli helppo, sen Jake suoritti vikkelästi. Pellolle ammuttiin ja heitettiin varis. Sitä ennen niin hyväsuinen ja hieno riistankäsittelijäkoira sitten mykläsi kiertäessään minua, olisi pitänyt pyytää se vain eteen ja ottaa siitä - no kokeissa koira tekee kaiken sen mitä ei treeneissä ole keksinyt! Tämäkin ongelma katosi heti seuraavalla riistalla ja omistajan sydän uskalsi taas lyödä muutaman kerran.
Tajuttuaan, että koe ei loppunut siihen kahteen askeleeseen, omistaja huomasi pian ylittäneensä sillan ja kävelleensä mökkerön edustalle ja olevansa (hapuilevalla) katseellaan etsimässä lokkia vastarannalta. Tuomarin avustuksella se löytyikin ja kuin salama kirkkaalta taivaalta omistaja tajusi unohtaaneensa koiransa! Suureksi hämmästykseksi koira oli, kuin olikin omistajan vierellä ja ampuja ampui laukauksen. Perfektionismi hyökkäsi heti ja minusta Jake ei mennyt suoraan, vaan 2 metriä kaartaen ohjauksestani. Tuomari kehui koiran maasta taivaisiin, kun noin hienosti kulki tuulen kuljettamalla hajulla. Lokki tuli suoraan käteen.
Taas liikuttiin ja eriänäisten viittomien opastuksella (koomisen) hämmentynyt omistaja alkoi lähettää koiraa ruutuun. Koirahan meni ja omistaja tajusi keräilevänsä loksahtaneen leuan takaisin paikoilleen ja kehui vuolaasti koiruutta, joka toi ekan riistan ruudusta varsin vikkelästi! Toisella lähetyksellä oli sitten jo suurempi hulabaloo. Koira vilkaisi vasemmalle, minä lähetin eteen ja koira ampaisi vasemmalle. Minä karjaisin sitä jo heikosti takaisin, mutta tuomari sanoi, että sielläkin on riista, anna mennä vaan. No työtä käskettyä ja Jake haki liian kaukaa hetken, poukaksi takaisin syvemmälle ruutuun. Sitten se tuli takaisin ns. avoimelle maalle minusta vasemmalle ja AMAGA! SILTA! Siitä Jake sitten toikkaroi yli (kutsuin tässä, mutta mies oli jo jostain hajulla...) juoksi takanani ollutta rantaa ja keskipaikkeilla kutsuin toisen kerran (Koiran mielestä emännän tulisi pitää turpansa soukemmalla, täällä on jotain). Sitten se löysi lokkimiehen vastarannalta ja hetken istui sen vieressä anelevasti lokkia katsellen! Tällä viimeisellä tule-kutsulla koira sitten suvaitsi tulla tykö ja lähetin ruutuun - tällä kertaa kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti ja koira palasi riista suussaan.
Sitten käännyttiin taas ympäri. Taas pamahti vieressä ja vastarannalta se ihana lokkimies heitti lokin keskelle vettä. Suora vesilinja kohti lintua ja vatupassikaan ei olisi heilahtanut, kun niin hyvin Jake haki linnun. Puolessa välissä näki, että koiraa otti aika pahasti kupoliin, koska vesi oli kahluusyvyistä! Urheasti musta pötkylä pomppi vedessä ja tuntui huokaisevan helpotuksesta, kun kaksi viimeistä metriä sai uida lokille! Lokki tuli mallikkaasti sekä vauhdikkaasti palautettuna.
Taas pyörähdettiin ympäri ja Jake sai painua ruutuun. Nyt se toi kaksi riistaa ja tuomari sanoi, että riittää. Koira oli hyvä ja olisi vielä hakenut viimeisenkin, tehokas työskentelijä. Alun piippaus ja kokeen aikana tottelemattomuus kuitenkin alensivat palkintosijaa.
Koko koearvostelu löytyypi piakkoin kisakalenterista! Allekirjoittanut on nyt vain niin onnellinen, että ylitimme itsemme (koira & ohjaaja) näinkin hyvin! ALO3 Nomesta ei ole meille tappio, vaan suuri harppausaskel eteenpäin!
Illalla sitten hierottiin koira ja tuossapa tuo musta mötky maikoilee jalkojen juuressa.
Jaken mieleen taisi olla enemmän tuo Jahti&Vahdin patukka ;)